Vanhaa sarkasmia mukaillen: Mitä yhteistä on kristityllä, kommunistilla ja intersektionaalisella marxisti-feministillä? Kaikki paasaavat paratiisinsa ihanuudesta, mutta kukaan heistä ei halua sinne oikeasti!
Kristityn paratiisi on siellä jossain Pietarin porttien takana tai jotain sinnepäin. Kommunistin paratiisi on aina jossain muualla kuin siellä, missä hänen oppiaan on sovellettu tai sovelletaan edelleen käytäntöön: se kun ei tähän asti ole missään ollut sitä "oikeaa kommunismia". Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterparteikaan ei sitten samalla logiikalla soveltanut "oikeaa kansallissosialismia"?
Ja siellä Itäkeskuksessahan se Anni-Kristan paratiisi siintelee jo nyt. Sen olemassaolokin tuottaa Anni-Kristalle hengenheimolaisittarineen niin ihanan jänskättävää kihelmöintiä vatsanpohjaan, saati siellä pistäytyminen nopeasti keskellä päivää.
Anni-Kristat todennäköisesti eivät ehkä edes pysty kuvittelemaan tilannetta, että heidän paratiisinsa tulisikin yhtäkkiä heidän jokapäiväiseksi elämäkseen, josta ei olisi enää poispääsyä. Mutta juuri siihen he ovat asioita ajamassa, kuten täällä on jo mainittu. Ja miksi näin? En tiedä, mutta jos pyydettäisiin arvaamaan, sanoisin heidän mukavoituneen vallitsevaan tilanteeseen, jossa he voivat räkiä valkoisen heteromiehen naamalle mielin määrin luottaen siihen, että hädän tullen he voivat silti heti juosta VHM:n selän taaakse piiloon.
He eivät enää käsitä, että ennen pitkää liian monen VHM:n selkä on niin kapea, ettei sinne enää pääse piiloon ja ne, joiden selän taakse mahtuisi, tönäisevät annikristat sieltä pois. Ja silloin on jo liian myöhäistä. Kaikkien osapuolten kannalta. Inter arma silent leges.
[nimimerkki "Qroquius Kad" 2.6.2017 Ryppy & Reikä -sarjakuvablogin merkinnän Grönmarx & tuonpuoleinen lukijakommenteissa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti