Rodulliseksi valiojoukoksi mielletty SS:n sotilaallinen siipi koki kuitenkin sodan aikana suuren joukon muutoksia, joka todistaa natsien rotuopin olleen vähintäänkin valikoivaa. Alun perin vapaaehtoisista koottu Waffen-SS värväsi hyvin aikaisessa vaiheessa sotaa sotilaita myös ulkomailta, jotka edustivat ainakin alkuun (suomalaisia lukuun ottamatta) saksalaisten kanssa lähes tasavertaisiksi laskettuja ”pohjoisia kansoja”, kuten esimerkiksi hollantilaisia, norjalaisia, tanskalaisia ja ruotsalaisia. Samaan aikaan kun esimerkiksi liettualaisia pidettiin yleisesti epäsopivana aineksena Waffen-SS:n riveihin, balkanilaisista muslimeista koottiin SS:n toimesta vuonna 1943 muslimidivisioona, jonka erityispiirteisiin kuuluivat omat kenttäimaamit ja mullahit. Sodan kääntyessä Saksalle tappiolliseksi Himmler perusti myös virolaisia, latvialaisia, unkarilaisia, albanialaisia, romanialaisia, venäläisiä ja ukrainalaisia SS-osastoja, joiden sotilaallinen suorituskyky oli baltialaisia lukuun ottamatta käytännössä olematon. Oman erikoisuutensa SS:n joukoissa muodosti myös intialaisista sotavangeista koottu hindulegioona. Loppujen lopuksi rotusotaan valmistautuneet saksalaiset huomasivat taistelevansa samalla puolella lähes kaikkien niiden kansallisuuksien kanssa, joita oltiin vielä muutamaa vuotta aiemmin kutsuttu ali-ihmisiksi.
[Näin oli lausunut liberaali Tuukka Kuru 11.10.2016 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Pieni katsaus kansallissosialismiin.]
[Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa oman ehkä yksityiskohtaisemman liberaalin näkemykseni kansallisosialismista täällä.]
{PS On mielenkiintoista, että natsi-Saksa hyväksyi islamin julkisen harjoittamisen SS-joukoissa, vaikka se on sinänsä ei-natsistinen uskonto, kun muuten SS:n armeijassa toinen ei-natsistinen uskonto kristinusko oli melko ei-toivottu asia.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti