Kristillinen etiikka on suurelta osin muovannut Euroopan sellaiseksi kuin se nyt on. Tosin siinäkin on huomioitava alalajit: pohjoissaksalainen ja pohjoismainen luterilainen etiikka, kreikkalais-itäeurooppalainen ortodoksinen etiikka ja lounaiseurooppalainen katolinen etiikka. Nämä ovat tahollaan painaneet omanlaisensa peukalonjäljen kyseisten Euroopan kolkkien yhteiskuntien muodostumiseen.
Kristinuskoon on mielenkiintoisesti koodattu sama periaate kuin buddhalaisuuteen: tee toisille sitä mitä toivoisit heidän tekevän itsellesi. Islamissa vastaavaa opinkappaletta ei ole; päinvastaiseen velvoittavia sitäkin enemmän...
Käytännön buddhalaisuus näyttäytyy kuitenkin erilaisena kuin käytännön kristillisyys: huono-osaista kanssaihmistä ei koeta tarpeelliseksi auttaa, koska hänhän on itse syypää osaansa rangaistuksena edellisen elämän pahoista teoista.
Voisiko pieni rpaus buddhalaista etiikkaa olla omiaan tervehdyttämään alati kieroutuvaa maahanmuuttopolitiikkaamme: maahantunkeutumaan pyrkiville lähi-itämaalaisille leimattaisiin asyylihakemuksiin tarpeettomitta tunnontuskitta "hylätty" ja siitä syntyviin, tunteisiin vetoamaan pyrkiviin ooppera-aarioihin vastattaisiin kuivasti, että itsepä olette soppanne keittäneet, lusikoikaa se itse...
[nimimerkki "Qroquius Kad" 3.11.2016 Professorin ajatuksia -blogin merkinnän Luterilainen kulttuurivaikutus Suomessa lukijakommenteissa.]
No jopas, vaatimaton ajatuksensirpaleeeni on noteerattu siteerattavaksi asti. Tässähän tuntuu melkein, kuin olisi kirjoittanut jotain merkittävää?
VastaaPoistaVoi olla. Toivottavasti tekstisi ei ylitä teoskynnystä.
Poista