Toisen maailmansodan jälkeen kansallissosialismi ajautui Euroopassa odotetusti marginaaliin, vaikkakin Euroopan ulkopuolella sen opetukset vaikuttivat mm. baathistisen liikkeen syntyyn. Toisen maailmansodan jälkeinen uusnatsistinen liikehdintä onkin yleisesti irtautunut sen alkuperäisestä saksalaisesta viitekehyksestä ja kehittynyt jokaisen maan sisällä omalla tavallaan uniikiksi. Ajatus siitä, että jokainen kansakunta voi toteuttaa kansallissosialistista politiikkaa on tästä selvä esimerkki. Myöskin rotuopit, jotka vielä ennen toista maailmansotaa toteutettiin täysin saksalaisesta näkökulmasta, ovat kokeneet suuria muutoksia. Uusnatsistisia liikehdintöjä esiintyy nykyään huomattavan paljon niissä Itä-Euroopan maissa, jotka edustivat vielä kolmannen valtakunnan aikana ”idän laumoja”. Yhdistävänä linkkinä vanhempaan kansallissosialismiin voidaan pitää näiden ryhmien voimakasta juutalaisvastaisuutta, pakanuuden ylistämistä ja totalitarismin ihannointia, vaikka brändiä onkin muuten pyritty päivittämään yleiseurooppalaiseksi ja paremmin nykyaikaan sopivaksi.
[Näin oli lausunut liberaali Tuukka Kuru 11.10.2016 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Pieni katsaus kansallissosialismiin.]
[Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa oman ehkä yksityiskohtaisemman liberaalin näkemykseni kansallisosialismista täällä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti