Yhtä kaikki. Tuhopoltoilla ja terrorilla saavutettava pääsy uuteen, uljaaseen maailmaan ei ole enää tätä päivää. Sama nihilismin rautahäkki jää yhä jäljelle, vaikka miten monta ihmistä tapettaisiin. Mutta samaan aikaan tietenkin saattaa nousta esille kysymys: miksi ei tapettaisi?
Dostojevskille vastaus oli, Kristuksen tähden.
Vastaus oli mystinen, ja monien ulottumattomissa. Stalinille, niin viittä vaille valmis pappi kuin olikin, kysymys oli yhtä luonnollinen kuin vastauskin: totta kai tapetaan.
En ole huomannut viime aikoina erityisen vakavia yrityksiä nihilismin voittamiseksi. Sen sijaan sen ilmauksiin törmää sitäkin useammin.
[Timo Vihavainen 27.11.2016 julkaisemassaan blogimerkinnässä Nihilismi]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti