Jotenkin tuntuu, että asiaa tutkivilla dosenteilla, toimittajilla ja
romakkaniemillä on täysin jäänyt huomaamatta, että suurin osa
länsimaissa on heidän mittareillaan pikkuisen ksenofobisia, pikkuisen
sovinisteja ja elää maailmassa, jossa sukupuolia on kaksi, eivätkä homot
haittaa, kunhan pysyvät keskenään.
Sellaisia me ihmiset nyt vain olemme, ”epätäydellisiä”. Tavan
tallaajia, jotka elävät tavallista elämää kaupungissa tai maaseudulla
tavallisten ystäviensä kanssa. Istumme päivät tavallisissa töissä. Ei
missään järjestössä tai toimituksessa, vaan hinkkaamme exceliä
toimistolla rahan takia. Arkena pukeudumme raitaverkkareihin, emme
punaisiin housuihin. Käymme joskus ulkomailla, mutta useammin pelaamme
tankkipeliä kotona. Kavereiden kanssa puhutaan naisasioista, työasioista
ja armeijajutuista. Ei ole suurta maailmantuskaa, eikä suoraan
sanottuna kiinnosta kärsiikö joku ihminen tai tuotantoeläin jossain
muualla.
Tavan tallaajaa pinnan alla ärsyttää todella paljon koulutetun
mediaväen, tiedostavan kulttuuriväen ja poliittisen eliitin erilainen
maailmankuva. Se tavan ihminen haluaa heittää läppää kavereiden kanssa
homoista, puristella naisia takapuolesta ja olla vähän huolissaan
erivärisistä naapureista. Se ei silti koe olevansa homofobinen,
sovinisti tai rasisti. Sillä on hittovie vaimokin ja monta ulkomaalaista
kaveria. Pride -marssiakin se kävi katsomassa ja oli hauskaa.
[Henri Heikkinen 9.11.2016 julkaisemassaan bloginsa merkinnässä Länsimaisen peppukivun anatomia]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti