Jos Juha Sipilä on jotain politiikasta saanut, niin ehkä nimensä yhteiskuntaopin kirjaan. Tietenkin se voi jollekin olla unelmien täyttymys. Muuten voi sanoa politiikkaan sekaantumisen tuottaneen kempeleläiselle liikemiehelle lähinnä tarpeetonta stressiä, mielipahaa ja taloudellisia menetyksiä. Minua ainakin harmittaisi.
Tästä päästäänkin siihen, että miksi kukaan elämässään muuten pärjäävä ihminen lähtisi mukaan politiikkaan? Kun tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei enää ”aateluus velvoita”, ei politiikalla ole mitään annettavaa muille kuin sinisilmäisille idio..idealisteille ja korruptoituneille lieroille, jotka eivät pärjäisi yksityisellä sektorilla.
Tämä ilmiö näkyy nyt päivänpolitiikassa siinä, että esimerkiksi eduskunnan idioottikonsentraatio on luultavasti pahempi kuin kertaakaan itsenäisen Suomen historiassa. Muutama valopilkkukin toki löytyy ja pahimpia roistoja on onneksi palkattu muihin organisaatioihin töihin viime aikoina. Kyvyttömien idioottien voimin tehdään huonoja päätöksiä ja ennen kaikkea varotaan tekemästä mitään, mikä vaatisi selkärankaa.
[Henri Heikkinen 1.12.2016 julkaisemassaan blogmerkinnässä Quo vadis, Sipilä?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti