Itä-Saksan kansallislaulu Auferstanden aus Ruinen (Raunioista noussut) osoittaa jälleen kerran, että kommunistit tuntuvat onnistuvan parhaiten tunnuslaulujen tekemisessä. Harmi, että tätä kompensoidaan epäonnistumalla melkein kaikessa muussa. Melodia on vaikuttava ja tehokas, vuoroin herkkä ja jämäkkä, ehdottomasti päämäärätietoinen. Sitä jaksaa kuunnella pidempäänkin. Yhtenäisyyttä häiritsee hieman vuorottelu hymnin ja marssin välillä, mutta yleisvaikutelma on silti erittäin kohottava. Sanoituskin on paikoitellen jopa koskettava, varsinkin kun muistamme laulun ja juhlapuheiden ulkopuolisen DDR:n todellisuuden. [N]ie eine Mutter mehr / Ihren Sohn beweint - älköön enää yksikään äiti joutuko poikaansa suremaan. Esimerkiksi jäätyään toiselle puolelle muuria. Tai pojan tultua ammutuksi yrittäessään poistua maasta. Esimerkiksi. DDR:n hymnissä ilmaistut toiveet ovat osittain täyttyneetkin: vapaa sukupolvi on tosiaan noussut, se vain edellytti DDR:n lopahtamista.
[Näin oli lausuttu 1.10.2010 Napoleonin kompleksit -blogin merkinnässä Kansallissymboliarvostelu: Sonderangebot zum Jahrestag - Itä-Saksa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti