S Kansallisvaltio on se yksikkö, jonka puitteissa liberaalin politiikan arvot on mahdollista toteuttaa

Mutta eikö koko kansallisvaltio ole jo vanhentunut tällä globalisaation aikakaudella? Ihmisoikeudet ovat se iskusana, joka nyt korvaa aiemman, omaan kansakuntaan ja sen alueeseen rajoittuneen ajattelun ja identiteetin. Eikö pitäisi rajoittua vain niiden turvaamiseen, kuten USA on viime vuosikymmeninä tehnytkin?

Francis Fukuyama, jota ei tarvitse esitellä, on toista mieltä. Nimenomaan kansallisvaltio on se yksikkö, jonka puitteissa liberaalin politiikan arvot on mahdollista toteuttaa. Sitä paitsi nationalismi on hyvin todellinen ja luonnollinen inhimillinen asenne, niin ”konstruoituja” kuin kansallisvaltiot ovatkin. On olemassa liberaalia nationalismia ja sitä kannattaa suosia.

[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 21.6.2022 julkaistussa merkinnässä Kukahan sitäkin tarvitsee?.]

[PS. Siheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Nationalismista ja etnonationalismista ja Liberalismi on vapautta ja yksilöä kannattava poliittinen ideologia.]

S Israelia kritisoivien lauselmien jatkuva ylikorostuminen YK:n ihmisoikeusneuvostossa

Vuonna 2006 toimintansa aloittanut ihmisoikeusneuvosto on YK:n korkein ihmisoikeuksien toteutumista valvova elin. Maailmanjärjestön sääntöjen mukaan kaikkia maita tulisi arvioida tasapuolisesti ja samoilla kriteereillä.

Käytännössä tämä ei toteudu. Yksi esimerkki tästä on Israelia kritisoivien lauselmien jatkuva ylikorostuminen muihin ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin verrattuna.

Neuvoston toiminnan epätasapuolisuutta ovat vuosien aikana arvostelleet muun muassa EU, Yhdysvallat ja YK:n edellinen pääsihteeri Ban Ki-moon. Yhdysvaltain entisen YK-edustajan Alejandro Wolffin mukaan ihmisoikeusneuvosto kärsii ”patologisesta pakkomielteestä” Israelia kohtaan.

[Näin oli lausuttu Suomen kuvalehdessä 16.1.2022 julkaistussa Heikki Salmelan kirjoittamassa artikkelissa Tämäkö reilua? YK:n ihmisoikeusneuvosto paheksuu Israelia sarjatulella, mutta Kiinaa tai Venäjää se ei ole tuominnut koskaan.]

S Helsingin sanomat -lehden kaksinaismoralismi suhteessa sukupuolten väliseen tasa-arvoon, osa 2

Kumma kyllä, esimerkiksi Helsingin Sanomissa sukupuolijakauma näyttää kiinnostavan vain silloin, kun katse on johtajistossa, ökyrikkaissa ja muussa paremmassa väessä. Kun puhutaan huono-osaisista, sukupuoli tuppaa unohtumaan.

Asia on ihmetyttänyt jo vuosia, mutta nappaanpa tuoreet esimerkit viime viikolta.

[...]

Lauantain Hesari uutisoi asunnottomuudesta. Parin sivun mittaisessa jutussa jäi kertomatta, että neljä viidesosaa asunnottomista on miehiä. Sen sijaan perinteiseen tapaan kerrottiin, että naisten asunnottomuus on kasvussa.

[Näin oli Arno Kotro lausunut 2.2.2021 kirjoituksessaan Journalismi on vinossa.]

S Marxismileninismi OLI kukistettavissa, aivan kuten Reagan ja Thatcher olivat uskoneet

Britannian yleisradioyhtiön BBC:n tuore minidokumenttisarja Thatcher & Reagan: A Very Special Relationship perkaa maan entisen pääministerin Margaret Thatcherin ja Yhdysvaltain entisen presidentin Ronald Reaganin erityissuhdetta.

Kuten tunnettua, kaksikko tuli keskenään erinomaisesti toimeen. Heitä yhdisti visio siitä, että kommunismi on kukistettavissa. Ja kuten tiedämme, Thatcher ja Reagan olivat siinä myös oikeassa. 

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 30.4.2022 julkaistussa Annamari Sipilän kirjoittamassa kolumnissa Ronald Reagan oli ”historian oikealla puolella” jo vuonna 1981, toisin kuin Länsi-Saksa ja jopa Margaret Thatcher.]

[Marxismileninismiin, jota myös kommunismiksi on kutsuttu, liittyvästä kirjasta Kommunismin musta kirja on teksti Liberalismiwikissä.]

S Narsistiset diktaattorit

Narsististen diktaattorien käytöstä ja toimia määrää itseihailu ja ihailluksi tulemisen tarve.

He näkevät itsensä ainutlaatuisina yli-ihmisinä, joille on annettu erityinen tehtävä. Heillä on mielestään oikeus toteuttaa tehtäväänsä välittämättä muista ihmisistä tai säännöistä.

Kongon itsevaltias Joseph Mobutu muutti maansa varkaiden paratiisiksi, kun hän nousi 1960-luvulla valtaan.

Mobutu närkästyi aidosti, kun häntä muistutettiin 1990-luvun puolivälissä, että hän oli haalinut omaisuutta jo yli viiden miljardin euron arvosta.

Mobutu protestoi, että hänellä tuskin oli siitä edes kymmenesosaa – ja mitä se nyt oli 30 vuoden palvelusta niin ison maan presidenttinä? 

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 14.4.2022 julkaistussa Hannu Pesosen kirjoittamassa artikkelissa Vainoharhat vaivaavat diktaattoreja – kriisit alkavat usein yksinvaltiaista, jotka eristäytyvät arjesta.]

S The Hyneman on ollut erinomainen erikoistehostemies

Erikoistehosteita tekemään mies päätyi omien sanojensa mukaan määrätietoisesti sen jälkeen, kun oli puntaroinut mielessään, mitä haluaa tehdä ja mistä pitää? Hän totesi olevansa kiinnostunut erikoistehosteista ja niiden tekemisestä.

Hynemanin pikkutarkka luonne ja toiminta vakuuttivat alan toimijat. Jopa niin, että hänet palkannut yrittäjä päätti myydä koko talousvaikeuksissa olevan firmansa Hynemanille yhdellä dollarilla. Hyneman on työskennellyt myös muun muassa Matrix- ja Arachnophobia -elokuvien erikoistehoisteita tehneissä firmoissa.

”Pidän yhtenä merkittävimmistä elokuvatehosteistani Arachnophobia-elokuvan hämähäkkejä. Olin toki vain tehostetiimin osa, mutta tein niitä lukuisia”, Hyneman kertoo.

Kaikki hämähäkkikammoiset muistavat varmasti ne hämähäkit vuoden 1990 Arachnophobia-elokuvassa.

[Näin oli lausuttu Seura-lehden sivuilla 27.1.2022 julkaistussa Jukka Hiiron kirjoittamassa artikkelissa Myytinmurtajien Jamie Hynemanin nuoruudessa hippiliike eli kultavuosiaan – Tuleva propellipää karkasi 14-vuotiaana kotoaan: ”Se oli mahtavaa aikaa”.]

S Putin ja sodanvastaiset lausunnot

Venäjän uusien lakien mukaan mikä tahansa sodanvastainen lausunto voi johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Tämä koskee myös taiteen muodossa esitettyjä yhteiskunnallisia kannanottoja. Kun sortokoneisto on kerran lähtenyt käyntiin, sitä on vaikea pysäyttää.

Heti sodan alkupäivinä minuun otti yhteyttä teatterinjohtaja, jonka teatterissa esitettiin näytelmääni. Hän kyseli kautta rantain, että enhän suinkaan ollut lähiaikoina allekirjoittanut mitään sodanvastaisia vetoomuksia. Luin rivien välistä viestin todellisen sisällön ja vastasin: ”Jos teitä pelottaa, poistakaa näytelmäni ohjelmistosta.”

Enää kukaan ei kysele. ”Poliittisesti epäilyttävät” näytelmät vain katoavat ohjelmistoista. 

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 7.5.2022 julkaistussa venäläisen dramaturgin Mikhail Durnenkovin esseessä Olin häpeissäni siitä, että me venäläiset emme tunne häpeää mistään – kauna on tärkeä käsite venäläisen yhteiskunnan ymmärtämisessä.]

S Elokuvahistorian todellinen uhri on maatilan Unto

KULTTUURISODAN temmellyksissä on tapana nostaa tikun nokkaan elokuvien haitalliset nais- ja vähemmistökliseet ja huutaa hahmojen yksiulotteisuutta. Samaan aikaan tarkoituksella sivuutetaan maaseudun ihmisiin lyötävät leimat, ikään kuin raiskauksesta haaveileva maalaisjuntti olisi jokin esseistinen elokuvataiteen syväanalyysi. Esimerkiksi 1970-luvun cinemafeminismi kiinnitti lukijoidensa huomion Amy Summerin (Olkikoirat, kuva) kaltaisten "typyjen" tai "kiusoittelijoiden" seksikkyyteen, jolla motivoitiin raiskausfiktio, mutta jätti tietoisesti huomioimatta elokuvataiteen muut stereotypiat, kuten maalaismiehiin kohdistetun panettelun. Ajan kriitikot kuten Molly Haskell samastuivat miesten näkökulmaan ja tulkitsivat Amya heidän uhrinaan, mutta sivuuttivat sivistyksen ja maaseudun välisen konfliktin. Nyt 50 vuotta myöhemmin on syytä mennä jo eteenpäin. Modernissa kulttuurisodassa huudetaan yhä vain naisten ja vähemmistöjen kohtelua elokuvissa, mikä on absurdia, koska naiset on viimeiset pari vuosikymmentä esitelty tarinoiden voittajina.

Elokuvahistorian todellinen uhri on maatilan Unto, joka surutta assosioidaan sisäsiittoiseksi (Ihmisjahti, 2003) maalaismutantiksi (Yön silmät, 1977) tai reviiritietoiseksi tappajaksi (Raivoisa ajojahti, 1981) ja joka kasvattaa lapsensakin itsensä kaltaisiksi mulkuiksi (Eden Lake, 2008). Lisäksi Unto raiskaa jokaisen, jonka saa kiinni.

[Näin oli lausuttu Elitisti-sivustolla 9.8.2021 julkaistussa Jari Mustosen kirjoittamassa kolumnissa Saatanan punaniskat - elokuvataide ei opeta vihaamaan naisia, vaan maalaisia.]

S Manner-Kiinassa kaikenlainen kansalaisten jututtaminen yritetään nyt tehdä mahdottomaksi

Ulkomaisten toimittajien asema on kiristynyt samaa tahtia kuin Kiinaa johtavan kommunistisen puolueen ote on tiukentunut ihan kaikesta.

Tuntuu, että kaikenlainen kansalaisten jututtaminen yritetään nyt tehdä mahdottomaksi. Jos toimittaja pysäyttää kadulla ihmisen haastateltavaksi, on erittäin todennäköistä, että vartija on pian kimpussa.

Kun tulin marraskuussa Pekingiin muutaman vuoden tauon jälkeen, vartijat ajoivat minut puistosta pois. He vaativat, että minun täytyisi kysyä kaupungin puisto-osastolta lupa, jotta saisin haastatella puiston kävijöitä. Jos lupa olisi irronnut, poliisi olisi ”auttanut” minua arkisen aiheen teossa.

Minulle ei ole sattunut pientä estämistä pahempaa, osin ehkä siksi, että koronarajoitusten vuoksi en ole päässyt Pekingistä oikein mihinkään. Eniten kirjeenvaihtajia häiritään maakuntamatkoilla.

Edeltäjiäni on vuosien varrella pidätetty hetkeksi, tönitty juttukeikoilla, puhuteltu ja pakotettu kirjoittamaan itsekritiikkiä. Heidän perheitään on piilotellusti uhkailtu, ja heidän tyhjässä kodissaan ovat yhtäkkiä kirjat pudonneet kuin itsekseen hyllystä lattialle. 

Suomalaiset toimittajat ovat silti päässeet Kiinassa hyvin vähällä. Suomeksi tehdyt jutut eivät leviä laajalle maailmassa, joten meillä suomalaisilla kirjeenvaihtajilla ei ole niin väliä.

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 15.5.2022 julkaistussa Mari Mannisen kirjoittamassa artikkelissa Tällaista on olla valtion vihollinen – Kiinassa ulkomaisia toimittajia seurataan, tönitään ja pidätetään.]

S Venäläinen runoilija Vladimir Vysotski (1938-1980)

Maassa, jolla oli autoritaarinen menneisyys ja totalitaarinen nykyisyys, taiteilijalla oli kaksi vaihtoehtoa. Joko hän ryhtyi sosialistisen realismin seireenilaulajaksi tai kääri kritiikkinsä kieleen, jota sensuuri ei oikein ymmärtänyt. Vysotski käytti tätä jälkimmäistä.

Vaikka Vysotskin poliittisuudesta on paljon kiistelty, meille on aika selvää, että hän oli poliittinen taiteilija – tai olisiko parempi sanoa, hän oli myös poliittinen taiteilija. Hänen kohteenaan oli neuvostoyhteiskunta kaikkine ulottuvuuksineen, ne kipuilut ja myös onnen hetket, jotka neuvostoihminen kohtasi. Vysotskin lauluissa Jumalansa hylännyt yhteisö ei tunnista ongelmiaan. Se ei tunnista ihmisten synkkyyttä ja pahuutta, hulluutta ja valitusta, vääryyttä ja tyhmyyttä. Se ei tunnista alkoholismia ja itsemurhia, ei varkauksia, tappeluita eikä väkivaltaa – tai ainakaan se ei välitä niistä.

Vysotski oli äärimmäisen tuottelias. 17 vuotta kestäneen uransa aikana hän teki 600-700 laulua, ja niissä eli ja hengitti koko hänen aikansa, koko olemassa ollut Neuvostoliitto. Vysotskilla oli vahva kunnioitus Neuvostoliittoa, omaa maataan kohtaan, mutta hän oli tyytymätön kaikkeen siihen pahaan ja huonoon, mikä tuossa maassa konkretisoitui. Hänen ironiansa ja satiirinsa oli usein murskaavaa, mutta sen kiinni saaminen on usein vaikeaa. Sen ymmärtäminen edellyttää Neuvostotodellisuuden ainakin kohtuullista tuntemusta.

[Näin oli lausuttu Suomen humanistiverkko Agricolan sivuilla 2.5.2022 julkaistussa Kari Immosen kirjoittamassa kolumnissa Vladimir Vysotski oli kriittinen trubaduuri joka etsi totuutta. Runoilijasta on olemassa myös Wikipedia-artikkeli.]

S Levi joutui toteamaan, että tuossa tilanteessa rukoileminen olisi ollut varsin hävytöntä

Levi tunsi leirillä houkutusta rukoiluun yhden, ja vain yhden, kerran.

Seistessään lokakuussa 1944  alasti jonossa muiden alastomien vankien puristuksessa kädessään henkilökorttinsa. Tietämättä, joutuisiko saman tien kaasukammioon vai olisiko vielä tarpeeksi voimakas tekemään orjatyötä.

Yhdellä silmäyksellä SS-mies ratkaisi kunkin kohtalon ojentaen paperin oikealla tai vasemmalla puolella olevalle avustajalle, mikä merkitsi vangeille elämää tai kuolemaa.

Hetken Levi empi jonossa, mutta sitten hänessä heräsi oikeudentunto.

”Rukoileminen tuossa tilanteessa ei olisi ainoastaan järjetöntä, vaan myös rienaavaa ja hävytöntä, ei-uskovaisen ihmisen äärimmäisen katala teko. Torjuin houkutuksen: tiesin, että jos jäisin henkiin, saisin hävetä temppuani.”

[Näin oli lausuttu Vapaa-ajattelijain Liiton lehden Vapaan ajattelijan numerossa 4/2021 julkaistussa artikkelissa Koska Auschwitz on olemassa, Jumalaa ei voi olla.]

S Pekingiä kiinnostaa sotilaallinen näkökulma, jota sota Ukrainassa valottaa

Ensi sijassa Pekingiä kiinnostaa sotilaallinen näkökulma. Venäjän asevoimat oletettiin taitaviksi, kokeneiksi ja varustukseltaan ylivoimaisiksi. Niiden vaikeudet vallata pienempi ja heikompi rajanaapuri tulivat Kiinalle yllätyksenä. Kiinassa mietitäänkin nyt, miten maan armeijalle – jolla on vain vähän sotakokemusta – kävisi, jos se ylittäisi Taiwaninsalmen vallatakseen saaren, joka on vuosikymmeniä valmistautunut puolustautumaan hyökkäystä vastaan.

Venäjän vaikeudet Ukrainassa on pantu puutteellisen varustelutason, takkuilevan logistiikan ja sotilaiden alhaisen moraalin tiliin. Asevoimien syvälle käyvällä korruptiolla on ollut oma osuutensa.

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomissa 6.5.2022 julkaistussa Robert Wihtolin kirjoittamassa vieraskynäkirjoituksessa Ukrainan sota toi Kiinalle monta uutta huolenaihetta. Kirjoittaja on dosentti Asian Institute of Management -johtamiskorkeakoulussa.]

[Aiheeseen liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa alle vuoden vanhan blogikirjoitukseni Miten kommunistinen Kiina ja demokraattinen Taiwan voisivat yhdistyä ilman sotaa.]

S Kovin moni sosiaalitieteellinen opinnäyte nojaa syysuhteiden selvittämisen kannalta vain ihmisten kertomuksiin siitä, mitä he uskovat tai miten he jonkin asian kokevat

Turun yliopiston julkaisu (Aurora 1/2021) esittelee sosiologi Erica Åbergin ulkonäkönormeja käsittelevän väitöskirjan. Lehden mukaan väitöstyön tulokset osoittavat, että ”naisten oletetaan panostavan ulkonäköönsä eri tavoin kuin miesten” ja että ”ulkonäkötyöstä ei koidu naisille juuri hyötyä”. Åbergin kerrotaan käyttäneen aineistonaan kahta lähdettä: Suomen väestöä edustavaa kyselytutkimusaineistoa ja kymmenen äidin haastattelua.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että joko väitöstyössä tai siitä kertovassa lehtijutussa on virhe. Virhe ei ole väite, että miehiltä ja naisilta oletetaan erilaista käyttäytymistä. Näin luultavasti on kaikkialla maailmassa; kyse on oikeastaan truismista. Sitäkään ei voitane pitää virheenä, että väite erilaisista oletuksista on keskeneräinen. Siitähän ei käy ilmi se olennainen asia, että kuka mitäkin keneltäkin olettaa ja miksi. Tai onko oletuksilla vaikutuksia ja miksi?

Mikä siis on väitöstyössä oleva virhe? Väitöksessä esitetään, että naisten oletetaan panostavan ulkonäköönsä enemmän kuin miesten ja että naiset eivät hyödy ulkonäön eteen näkemästään vaivasta. Kyseisten päätelmien virhe on siinä, että niihin ei ole mahdollista päätyä käytettyjen menetelmien eli haastattelu- ja kyselyaineiston perusteella. Tutkimustulos olisi ollut perusteltu, jos se olisi muotoiltu vaikkapa seuraavasti: ”Naiset kertovat kokevansa, että heidän odotetaan panostavan ulkonäköönsä eri tavoin kuin miesten.” Ja jatkon olisi pitänyt kuulua: ”Naiset kertovat kokevansa, että he eivät hyödy ulkonäkötyöstä.”

Saivartelen siksi, että niin moni sosiaalitieteellinen opinnäyte nojaa syysuhteiden selvittämisen kannalta vajavaiseen menetelmään eli ihmisten kertomuksiin siitä, mitä he uskovat tai miten he jonkin asian kokevat. On kuin tutkimuksessa ei edes yritettäisi selittää ihmisen käyttäytymistä.

Syy haastattelututkimusten puutteellisuuteen on ilmeinen: haastateltavien kertomukset saattavat olla peräisin lähes mistä tahansa, esimerkiksi siitä, että haastateltavat olettavat tutkijan haluavan kuulla juuri tietynlaisia vastauksia. Tai ehkä tutkija huomaamattaan johdattelee haastateltavia vastauksiinsa. Haastateltavat usein myös kaunistelevat asioita ja esittävät hyveellisempää ja syvällisempää kuin he todellisuudessa ovat. Joskus tätä tehdään tietoisesti, joskus tahattomasti itseäkin pettäen.

[Näin oli lausuttu tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 28.4.2022 julkaistussa merkinnässä Ulkonäköpaineet arjessa ja akateemisessa tutkimuksessa.]

S Viron pääministeri Kallas on oppinut paljon Suomelta ja suomalaisilta

Minä olen oppinut paljon Suomelta ja suomalaisilta. Toivon, että voimme johdattaa teidät läpi Nato-prosessinne, jotta voisimme olla teidän parhaat ystävänne Natossa.

[Viron pääministeri Kaja Kallas Helsingin sanomat -lehdessä 6.5.2022 julkaistun Pekka Mykkäsen kirjoittaman uutisartikkelin ”Putin on sota­rikollinen, joten en näe mitään järkeä keskustella hänen kanssaan”, sanoo Viron pää­ministeri mukaan.]

S Räväkkä kommentaattori Hasan Piker on Yhdysvaltain Demokraattisenkin puolueen kannalta liian räväkkä

Vaikka suurin osa Pikerin pilkasta kohdistuu republikaanipuolueeseen ja esimerkiksi Yhdysvaltain kansalliseen kivääriyhdistykseen NRA:han, ei hän silti ole demokraattipuolueen aktiivi. Hän haukkuu mieluusti ja kovin sanoin myös suurta osaa demokraateista.

Pikeria tuntuu ärsyttävän erityisesti vain identiteettipolitiikkaan tarttuva liberaali valtavirta, joka ei uskalla ottaa kantaa Yhdysvaltojen todellisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen, epätasa-arvoon ja imperialistiseen ulkopolitiikkaan.

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 14.6.2022 julkaistussa Janne Jussilan kirjoittamassa uutisartikkelissa Yhdysvaltalaismies puhuu joka päivä jopa kymmenen tuntia putkeen politiikasta ja uutisista, ja valtava määrä nuoria seuraa: Tästä on kyse Twitchissä jylläävästä uudesta suositusta genrestä.]

[Yhdysvaltain Demokraattisen puolueen "liberaali valtavirta" ei sitä paitsi liene edes kovin liberaali eli vapaamielinen.]

S Vladimir Suuri Putinin kuvana

– Putin on ollut vallassa 23 vuotta, ja hänen ympärilleen on rakentunut absoluuttinen yksinvaltius. Sellaisessa yksinvaltiudessa aivoissa tapahtuu äärimmäisiä muutoksia, Robertson sanoo.

– Putin on järjestelmällisesti tuhonnut vallanjaon, jollainen oli politbyroon [johtava puolue-elin] muodossa jopa Neuvostoliitossa.

Vuonna 2016 Kremlin viereen nousi lähes 20-metrinen pyhän Vladimir Suuren patsas.

Robertson uskoo, että vakaumuksellisesta kommunistista ortodoksien suojelijaksi kääntynyt Putin näkee patsaassa tosiasiassa itsensä.

[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 4.3.2022 julkaistussa Janne Toivosen kirjoittamassa haastatteluartikkelissa Rajoittamaton yksinvalta näyttää sokaisseen Putinin, sanoo tunnettu neurotieteilijä Ylelle – "Tilanne on hyvin, hyvin vaarallinen".]

S Rohkeus on tarttunut länsimaisiin poliitikkoihin kuin tauti

Israelilainen ajattelija Yuval Noah Harari totesi The Guardian -lehden kolumnissaan, että ukrainalaisten rohkeus on tarttunut eurooppalaisiin ja yhdysvaltalaisiin poliitikkoihin.

”Jos ukrainalaiset uskaltavat pysäyttää panssarivaunuja paljain käsin, Saksan hallitus uskaltaa toimittaa heille joitakin panssarintorjunta­ohjuksia, Yhdysvaltain hallitus uskaltaa irrottaa Venäjän Swift-järjestelmästä ja Venäjän kansalaiset uskaltavat osoittaa mieltään tätä järjetöntä sotaa vastaan”, Harari kirjoitti.

Rohkeus on tarttunut poliitikkoihin kuin tauti. Sama ilmiö näkyy monien tavallisten ihmisten aktiivisina toimina ukrainalaisten auttamiseksi.

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 3.3.2022 julkaistussa Pekka Mykkäsen kirjoittamassa artikkelissa Життя переможе смерть, а світ – темряву: Ukrainalaisten urheus ravistelee länsimaita irti Putinin terrorista.]

S Arabimaissa homoseksuaalisuudesta voi seurata kuolemantuomio

Maailmalla tilanne on huomattavasti huonompi. Esimerkiksi arabimaissa homoseksuaalisuudesta voi seurata kuolemantuomio. Häpeän halvaannuttamina osa perheistä toteuttaa kuolemantuomion jopa itsenäisesti suvun kesken.

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 22.6.2022 julkaistussa Maaret Kallion kirjoittamassa kolumnissa Asennetutkimusten kysymykset pysäyttivät: Perusasiat eivät ole Suomessa vieläkään ilmiselviä.]

[Voidaan myös kysyä, että onko missään päin islamilaista maailmaa homoseksuaalisuus sallittu.]

S Otetaan mieluummin ulkomaalainen opiskelija, koska se vaikuttaa rahoitukseen

Viime vuosina englanninkielisiä maisteriohjelmia on noussut kuin sieniä sateella kansainvälistymistavoitteiden täyttämiseksi.

Helsingin yliopisto toivoo tuoreessa strategiassaan, että maisterivaiheen opiskelijoista 15 prosenttia olisi viiden vuoden kuluttua ulkomaalaisia. Tohtoriopiskelijoiden kohdalla määrän pitäisi olla peräti neljännes. Ensi vuonna käyttöön tuleva yliopistojen rahoitusmalli antaa rahaa valmistuvista ulkomaalaisista maistereista ja tohtoreista.

Tutkijoiden etujärjestönä toimiva Tieteentekijöiden liitto pelkää, että tämä voi johtaa ulkomaalaisten jatko-opiskelijoiden suosimiseen.

“Kun verrataan, otetaanko suomalainen vai ulkomaalainen, otetaan ulkomaalainen, koska se vaikuttaa rahoitukseen”, tuumii toiminnanjohtaja Eeva Rantala.

[Näin oli lausuttu Ylioppilaslehdessä 29.4.2021 julkaistussa Hannu Hallamaan kirjoittamassa artikkelissa Ulkomaalaiset opiskelijat edellä.]

S Todellisuudessahan NATO ei itse pyri laajenemaan, vaan sen jäseneksi suvereenit maat hakevat saadakseen suojan Venäjän imperialismia vastaan

Toinen merkittävä lähde putkahti julkisuuteen Wikileaksin vuotamien asiakirjojen kautta. Asiakirjat ovat olleet sinänsä saatavilla Wikileaksista jo vuodesta 2013 lukien, mutta niihin kiinnitettiin huomiota vasta reilu viikko siiten 1.3.2022, kun tuntematon brittiläinen vaihtoehtomedia Byline Times julkaisi niistä yhteenvedon.

Kyseessä on luonnos Yhdysvaltain merijalkaväen Pentagonille vuonna 2011 laatimasta analyysista, joissa on selvitetty Putinin pitkän aikavälin strategiaa Venäjän aseman vahvistamiseksi Euroopassa, Kaukasuksella ja Baltiassa. Heti asiakirjojen alusta putkahtaa esiin mielenkiintoinen vuosiluku, joka yhdistyy edellä kerrottuihin Illarionovin kommentteihin. Merijalkaväen tiedustelutietojen mukaan tätä Putinin hallinnon strategiaa on alettu noudattaa juuri vuonna 2005 – jolloin Illarionov jätti tehtävänsä ja kertoi Venäjän linjan muuttuneen.

Lienee turvallista päätellä, että Illarionovin kertoma on ainakin pääpiirteissään totta, ja juuri tuolloin on tapahtunut lopullisesti suunnanmuutos, jolloin Putin viimeistään on hylännyt länsimyönteisen, avoimen markkinatalouden kehittämiseen perustuvan tulevaisuuden ja valinnut sen sijaan sotilaallisen supervallan aseman uudelleen tavoittelun.

Putin ilmeisesti myös aidosti kokee, että hän toimii vastavoimana NATO:n laajentumiselle. Todellisuudessahan NATO ei itse pyri laajenemaan, vaan suvereenit itsenäiset valtiot hakeutuvat vapaaehtoisesti sen jäseniksi ja näin toimimalla etsivät toisistaan suojaa – juurikin Venäjän imperialismia vastaan. 

[Näin oli lausuttu Päivän byrokraatti -sivustolla 13.3.2022 julkaistussa katsauksessa ja kannanotossa NATO.]

S Ukrainalaiset taiteilijat tulisi dekolonisoida

Kun yleiseurooppalainen kansallisaatteellinen liikehdintä saavutti Ukrainan, innostusta nostatti 1840-luvulla esimerkiksi kirjailija ja kuvataiteilija Taras Ševtšenko, joka syntyi maaorjaksi. Hänet tsaarinvaltaa vastustavat runot veivät ensin sotapalvelukseen, sitten loppuelämäkseen arestiin.

Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa työskentelevä kirjallisuudentutkija Natalya Bekhta muistuttaa, että myös kuvataiteilijat Ilja Repin ja Kazimir Malevitš olivat ukrainalaisia, eivät venäläisiä.

”Heidät, niin kuin paljon muutakin itäeurooppalaista kulttuuria, pitäisi dekolonisoida, vapauttaa venäläisomistuksesta.”

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 30.5.2022 julkaistussa Suvi Aholan kirjoittamassa artikkelissa Sinikeltainen kulttuurimaa.]