Tammikuussa 1935 järjestetyssä yleiskarjalaisessa neuvostojen edustajakokouksessa suomalaiset joutuivat ahtaalle. Edvard Gylling ja Karjalan puoluejohtaja Kustaa Rovio yrittivät kääntää kokouksen huomion paikallisen nationalismin vastaisesta taistelusta ulkoiseen uhkaan. Rovio korosti valkoisen Suomen uhkaa Karjalalle ja koko Neuvostoliitolle fasismin ja Suur-Suomi-tavoitteiden muodossa. Karjalan päävihollisena esitettiin suomalainen fasismi, jotta punaiset olisivat voineet toivoa, ettei nationalismin vastainen kampanja muuttuisi etnisin perustein toteutetuksi suomalaisvastaiseksi kampanjaksi. Vaikka Rovio julisti, että ”Me Karjalan väestö emme ole Suomen porvariston heimoveljiä”, oli neuvostopolitiikan suunta ehtinyt jo muuttua ja venäläinen nationalismi nousta valtaan.
[Näin oli lausuttu Historian tietosanomat -julkaisussa 22.10.2028 julkaistussa Anna Laakkosen kirjoittamassa artikkelissa ”Kaameata kidutusta fasisti-Suomen vaivaistaloissa” – Suomi-kuva Punaisessa Karjalassa 1920–1937.]
[Neuvosto-Venäjän (1917-1922) ja Neuvostoliiton (1922-1991) tärkeimmässä perustajassa Leninissä (1870-1924) oli sentään ollut ehkä yksi ainoa hyvä puoli: hän oli sitä mieltä, että Venäjän vähemmistökansallisuuksiin kuuluvien tuntoja täytyi ymmärtää.]
Putin on aikaansaanut samantapaisen, mutta ehkä vielä hullumman nationalismin. Oikeuttaa sillä hyökkäyksen veljeskansaa vastaan, joka ei ollut mikään uhka Venäjälle paitsi sen propagandassa. Pelkkää johdon vallanhimoa. Omiakin kuolee ja vammautuu järjetön määrä, kaiketi 1000-2000 päivässä.
VastaaPoistaNo nykyään ukrainalaiset eivät enää koe olevansa venäläisten sukukansaa.
PoistaTarkoitin sanoa: veljeskansaa. Kielisukulaiskansoja toki ovat. Venäjän kieli perustuu ukrainan kieleen, ja kyse on näissä indoeurooppalaisen kielikunnan slaavilaisen haaran itäslaavilaisen alahaaran kielistä. Kuten myös valkovenäjän kielessä.
PoistaNiinhän tuo ihmiskunnan suuri opettaja Lenin sanoi, että kun bolsevikkia hieman raaputtaa pinnalta, alta paljastuu isovenäläinen chauvinisti.
VastaaPoistaKyllä näin.
PoistaAlkuaikojen suhteellinen myötämielisyys vähemmistökansoja kohtaan saattoi joidenkin venäläisten kommunistiaktiivien kannalta olla myös kätevä taktinen temppu, jota sovellettaisiin sitten hiukan heikommin, kunhan kommunistinen puolue olisi ensin saanut vakiinnutettua valtansa maassa.
Myöhemmin mukaan otettiin vielä venäläisten perinteistä antisemitismiä. Toki yhtä pitkälle sitä ei Neuvostoliitossa koskaan viety kuin oli viety natsi-Saksassa.
Olihan Stalinilla maaliskuussa 1953 jo valmiina suunnitelma neuvostojuutalaisten pakkosiirrosta Birobidžaniin.
PoistaSiellä he olisivat olleet poissa silmistä, poissa mielestä.
Mitä lie heille olisikaan myöhemmin sinne unohdettuina tapahtunut, ellei Tuonen viikate olisi niittänyt Josifia pois pahanteosta?
Niin.
PoistaMutta jos ihmisellä on kaikki valta noin 25 vuoden ajan, niin siinä tulee väkisinkin vähän vainoharhaiseksi.
Neuvostoliitto tavallaan piti Israelin kibbutseista, koska ne olivat ikään kuin sosialismin ilmentymiä. Ja Neuvostoliitto halusi liittolaista, joka ei olisi niin kauhean selvästi Lännen puolella. Israel myöskin halusi saada aseita itäblokin maista.
Mutta toisaalta Neuvostoliitossa lakkautettiin lopulta juutalaisten uskonnolliset laitokset ja kiellettiin heprean opiskeleminen. Stalinia ja muita kommunisteja myöskin rasitti se, miten suuressa määrin Neuvostoliiton juutalaiset tykkäsivät israelilaisesta diplomaatista Golda Meirista.
Pitemmällä tähtäimellä lisäksi kibbutseista ovat kyenneet säilymään elävinä ainoastaan uskonnolliselle perustalle perustetut kibbutsit.