QAnon-piirien lähdekritiikin pääsääntöjä siis ovat, että vallitseviin käsityksiin ei pidä luottaa ja se itsestä hyvältä tuntuva tieto on totta ja oikeaa. Journalistinen media erityisesti on vihollisen väline valehdella ja peitellä. Näin ihmiselle annetaan lupa soveltaa täysimääräisesti ja perustelematta tuntemaansa epäluottamusta sekä asettamaan oma itsensä ja omat tunteensa tiedon oikeellisuuden ja olennaisuuden mittareiksi. Tämä omavoimaisuus luotettavan tiedon määrittelyssä tulee esiin myös siinä, että hyvin mielellään jaetaan mediassa olevia uutisia ja artikkeleja silloin, kun ne tukevat jollain tavalla omaa näkemystä. Sama paradoksi ulottuu tieteeseen ja tutkimukseen. Tutkimustieto sinällään on nollan arvoista, mutta jos jollakin omaa asiaa ajavalla on akateeminen oppiarvo tai asema, niin sitä korostetaan mielellään.
QAnonin lähestymistapa tietoon voidaan nähdä myös paluuna valistuksen aikaa edeltäneeseen tilanteeseen. 1000-luvulla elänyt filosofi ja teologi Anselm Canterburylainen totesi, että ”Ei niin, että pyrkisin ymmärtämään, jotta uskoisin, vaan uskon, jotta ymmärtäisin”. QAnonissa todellisuuden ymmärtäminen edellyttää uskomista salattuun hahmoon ja hänen kykyynsä välittää tietoa vallan huipulta. Siellä huipulla on heidän mukaansa hyvin tarkkaan tiedossa, mitä tapahtuu ja miten. Trump kuvataan äärimmäisen monimutkaisia, mutta aina mestarillisia siirtoja neliulotteisessa politiikan shakissa tekeväksi suurmestariksi. Vain uskomalla tähän, voi tehdä oikeanlaisia tulkintoja todellisuudesta ja sen tapahtumista.
[Näin oli lausuttu Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki -blogissa 3.9.2020 julkaistussa merkinnässä QAnon - täydellinen salaliittoteoria.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti