Kiinnostuin Nousiaisen ajatuksista ja haastattelin häntä tätä kolumnia varten: Kun Luotoon tulee töihin, saa välittömästi omistusosuuden yrityksestä. Suomeksi sanottuna: jokainen hyötyy henkilökohtaisesti siitä, kun yrityksen kassaan kilahtaa rahaa. Kaikilla on sama palkka, kaikki nostavat vuoden lopussa samat osingot voitoista ja kaikki saavat osallistua isojen päätösten tekemiseen omien arvojensa mukaan. Ja arvojen mukaan onkin eletty. Yrityksen enemmistödemokratia päätti esimerkiksi, ettei se koodaa pikavippifirmoille verkkosivuja ja että kaikilla on kuuden viikon kesäloma.
Mikä vallankumouksellisinta: työntekijät päättivät, että yritys ei tähtää kasvuun perinteisessä mielessä. Nyt Luodossa on töissä 65 ihmistä, eikä enempää palkata, jotta hyvä yhteishenki säilyy ja kaikki tuntevat toisensa. Yrityksen arvo sen sijaan on kasvanut, kun sen sisällä olevien ihmisten osaaminen – eli se inhimillinen pääoma – on parantunut. Luodon liikevaihto on kivunnut neljässä vuodessa yli kymmeneen miljoonaan euroon. Mitään hyväntekeväisyyttä yritysmuoto ei ole: Alalla on kova kilpailu osaavimmista työntekijöistä. Kun työntekijä omistaa yritystä, hänellä on suuri motivaatio pysyä firman palveluksessa ja tehdä priimaa jälkeä. Kaikki voittavat.
[Näin oli lausuttu 20.7.2021 Ylen sivuilla julkaistussa toimittaja, yrittäjä ja tietokirjailija Julia Thurénin kirjoittamassa uutisartikkelissa Minua ei huvita tahkota rahaa vain muiden taskuihin.]
[PS. Oikeastaan itse toivoisin, että tällainen yritysmalli yleistyisi. Jos wanha englantilainen liberaali John Stuart Mill (1806-1873) eläisi tänä päivänä, hän tykkäisi myös.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti