Kaksikko suunnitteli häämatkaa, jota ei koskaan tulisi. Yksi vaihtoehto oli Mauritius. Lapsien nimeksi Janetzko suunnitteli Jortikkaa, Pimpikkää, Persukkaa, Impeä ja Jormaa. Kaikki perinteisiä Haistappavittu-heimon nimiä.
Jostain syystä huijarit ilmoittivat, että Janetzkon 5000 euron valemaksut olisivat oikeasti menneet perille. Seuraavaksi he vaativat 24 980 euroa yksityiskonetta varten, jotta Marsh Berry olisi mahdollista kotiuttaa.
Kun rahoja ei kuulunut, huijari liittyi valehyväntekeväisyyssivustolle omalla nimellään ja kuvallaan. Hän laittoi järjestöjohtajaa teeskennelleelle Naistenhuoneen jäsenelle ja Janetzkon valeprofiilille ”Railille” viestejä, joissa toivoi itselleen keräyskampanjaa.
– Scammerit alkoivat ehkä epäillä, että minulta ei ole tulossa rahaa, kun oli mennyt niin kauan, eikä senttiäkään ollut näkynyt. Googlella suomeksi käännetyssä viestissä luki, että ”voi gugeligod siunata sinua”. Hänen oli pakko olla sama henkilö.
Janetzko sai houkuteltua miehen avaamaan IP-osoitteen kalastelulinkin. Se johti Länsi-Afrikan Ghanaan.
[Näin oli lausuttu Iltalehden sivuilla 18.5.2021 julkaistussa Antti Halosen kirjoittamassa artikkelissa Auervaaran vaara.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti