Ild selvisi Patareista elossa ja järjissään. Eräiden arvioiden mukaan vankila oli pahimmillaan Stalinin ajan lopulla. Viron toisen maailmansodan natsimiehityksen aikana Patarei toimi myös juutalaisten kansanmurhan näyttämönä.
– Neuvostomiehityksen aikana lähes kaikki vankileirille kuolemaan lähetetyt valtion virkamiehet, sotilashenkilöt, poliisit ja talouselämän vaikuttajat kulkivat Patarein läpi, kuten myös poliittisesti epäilyttävinä pidetyt, Sergei Metlev sanoo.
Varovasti arvioiden kymmenet tuhannet virolaiset joutuivat Patareihin vankilaan mielipiteidensä tähden, eikä aina tarvittu edes sitä. Kansanviholliseksi leimaaminen riitti.
– Vankilassa oli sodan päätyttyä 1945 lähes 4 000 vankia eli kolme kertaa enemmän, mitä sinne olisi mahtunut, Metlev sanoo.
Neuvostoliiton vakiinnuttaessa valtaansa Virossa sodan jälkeen Patareista tuli keskeinen mielipidevankien säilytyspaikka. Vankeja kuulusteltiin, kidutettiin sekä tapettiin Patarein kellareissa.
Vankilan teloitushuone sekä hirttohuone ovat yhä alkuperäisessä asussaan. Viimeinen teloitus Patareissa tehtiin syksyllä 1991 hieman Viron itsenäistymisen jälkeen.
[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehdessä 20.8.2021 julkaistussa Pasi Jaakkosen kirjoittamassa artikkelissa Toomas Ild joutui 15-vuotiaana pahamaineiseen Patarein vankilaan Tallinnassa: ”Jälkikäteen on vaikeaa ymmärtää, miten kestin”.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti