Löysin Suomen kommunistisen puolueen sääntökirjan vuodelta 1957, välissä jäsenmaksutaulukko (ks. oheinen kuva). Säännöissä on lähinnä tavanomaisia yhdistyslain edellyttämiä pykäliä ja muotoiluja, mutta joukossa on myös joitakin ihmisluonnon näkökulmasta kiinnostavia ja kommentoinnin arvoisia piirteitä (korostukset lisätty).
[...]
3 § kertoo puolueen tavoitteet:
Puolue pyrkii yhteiskunnan sosialistiseen uudistamiseen, joka asettaa yksityiselle voitontavoittelulle rakentuvan kapitalistisen tuotannon tilalle suunnitelmallisesti johdetun, kansanjoukkojen tarpeiden tyydyttämistä palvelevan sosialistisen tuotannon, lopettaa yhteiskunnan jäsenten jakautumisen riistäjiin ja riistettäviin, avaa tien asteettaiselle siirtymiselle luokattomaan kommunistiseen yhteiskuntaan.
Tähän todettakoon, että keskusjohtoisella suunnittelulla on taipumus voimistaa virheitä, joita tuotannon suunnittelussa väistämättä on. Keskusjohtoisissa autokratioissa ihmisillä ei esimerkiksi yleensä ole mahdollisuutta avoimesti keskustella ongelmista tai kokeilla erilaisia ratkaisuja. Tämän vuoksi hallinto ei voi käyttää kansalaisilta tulevaa palautetta. Epädemokraattisesti valittu hallinto onkin yleensä huonosti perillä siitä, mitkä sen päätöksistä ovat huonoja. Kansalaisilla ei yksinkertaisesti ole intressiä tai rohkeutta haastaa kaikkivaltiasta keskushallintoa – jonka usein tiedetään kyttäävän ja rankaisevan toisinajattelijoita.
Termi ”suunnitelmallisesti johdettu” on epäonninen myös siinä, että nimenomaan yksityiset yritykset suunnittelevat tuotantoaan parhaansa mukaan. Tällainen hajautettu suunnittelu myös onnistuu tehtävässään keskusjohtoista suunnittelua paremmin, ainakin jos mittarina pidetään materiaalisen hyvinvoinnin ja valinnanvapauksien tuottamista – sekä asiakaspalvelun ja kenties muunkinlaisen vuorovaikutuksen inhimillisyyttä.
Keskusjohtoisuuden ihailijoille tuntuu olevan vaikea hyväksyä, että maailmaan syntyy toimivaa suunnitelmallisuutta ja inhimillistä hyvinvointia tuottavaa järjestystä ilman pääsuunnittelijaa tai järjestelijää. Tämä vastentahtoisuus spontaania järjestäytymistä kohtaan kohdistuu sekä Adam Smithin teoriaan markkinoita ohjaavasta näkymättömästä kädestä että Darwinin luonnonvalintateoriaan (joka oikeastaan on Smithin teoria luontoon siirrettynä). (Katso ihanneyhteiskuntakokeiluista esim. ihmisluonto -kirjastani.)
[Näin oli lausuttu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalon
Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 5.11.2020 julkaistussa merkinnässä SKP:n säännöt 1957.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti