S t a l i n. Hitler ei milloinkaan ole salannut SSSR:n valtionpäämiestä kohtaan tuntemaansa kunnioitusta ja ihailua. Ulkomaalaisista valtiomiehistä Stalin oli ainoa, jonka hän mielellään olisi tahtonut oppia henkilökohtaisesti tuntemaan. Joka kerta, kun joku hänen valtuuttamistaan edustajista palasi Venäjän-matkaltaan, antoi hän tämän seikkaperäisesti kertoa vaikutelmistaan ja usein hän pakostakin ihastuneena huudahti: "Tämä Stalin on tosin rosvo, mutta oikea mies hän on joka tapauksessa!"
Myös Stalinin julkinen esiintyminen kiinnosti Hitleriä. Kremlissä tapahtuneista vastaanotoista hän halusi kuulla kaiken yksityiskohtaisesti. Sain sellaisen vaikutelman, että Hitler aina suoritti vertailuja itsensä ja Stalinin välillä. Hyökkäämättömyyssopimuksen lyhyenä voimassaoloaikana hän tunsi täydellistä sympatiaa Stalinia kohtaan. Mutta turhaan Hitler odotti henkilökohtaisen lähentymisen tilaisuutta.
[Näin oli lausuttu Albert Zollerin toimittamassa Christa Schroederin muistelmateoksessa Hitlerin yksityissihteeri kertoo (Gummerus, v. 2005) sivulla 135.]
[Saattaapi olla, että sympatia oli molemminpuolista. Joka tapauksessa vuoden 1941 kesäkuussa Josif Stalin ei ollenkaan odottanut natsi-Saksan hyökkäystä. Stalin oli luottanut Hitleriin. Hän taisi lähteä aluksi pienelle hermolomalle järkytyksensä vuoksi.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti