Vankileirijärjestelmässä valtion kontrolli konkretisoituu jyrkimmin. Maassa on 80 000 – 130 000 poliittista vankia, jotka tekevät pakkotyötä leirien kaivoksissa, suurtiloilla, metsäalueilla ja tehtaissa. Myös 10-vuotinen asevelvollisuus on kuin vapausrangaistus. Sotilaat ovat valtion ja upseerien ilmaista orjatyövoimaa, ja he kärsivät sekä nälästä että henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Erityisen julmasti armeijassa kohdellaan naisia, joita asevelvollisista on vähintään kymmenesosa. Heidän palvelusaikansa on lyhyempi, ja heidät ohjataan taistelutoimintaa tukeviin tehtäviin, mutta he joutuvat usein sietämään myös seksuaalista ahdistelua. Asepalveluksesta voi vapautua osoittamalla lahjakkuutta esimerkiksi urheilussa tai musiikissa. Kaikkiaan 2,6 miljoonaa kansalaista eli noin kymmenesosa pohjoiskorealaisista on orjan asemassa eikä saa työstään palkkaa. Orjuuttaminen, pakkosiirtäminen ja väestön tuhoaminen ovat osa Kim Jong Unin ja Pohjois-Korean muun hallinnon johdon rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Kansalaisten kastijako, songbun, näkyy selvästi myös asuinalueissa. Eräät alueet on varattu yhteiskunnan uskolliselle eliitille, toiset taas kansanvihollisiksi tuomituille. Jo 1950-luvulla kansalaisista luotiin dokumentit, joiden perusteella viranomaiset kohtelivat heitä. Väki jaettiin kolmeen pääluokkaan sen mukaan, miten uskollisia he olivat valtiolle. Uskollisten yläluokkaan, siis etuoikeutettuun asemaan kuului noin neljäsosa väestöstä; toivottomin neljännes, ”vihamieliset”, joutuivat syrjityiksi. Näiden väliin jäi puolet väestöstä, ”horjuva” keskiluokka. 1960-luvun lopussa luokkajakoa hienosäädettiin, ja kategorioita kertyi 51. Myöhemmin luokkajakoa on muutettu kahteen otteeseen, joten tämän hetken tilanteesta on vaikea saada selvää. Vihamielisiksi katsottuja pidetään kansanvihollisina, jotka eivät ansaitse mitään ihmisoikeuksia. Parhaat asunnot, koulutuspaikat ja työpaikat annetaan uskolliselle ydinluokalle. Kuitenkin nykyisin voi ostamalla tai lahjomalla saada samat edut. Ilmeisesti aseman voi myös menettää helposti.
[Näin oli lausuttu Agricola-verkon sivuilla 24.7.2019 julkaistussa Leena Rossin kirjoittamassa kirjaesittelyssä Heillä ei ole mitään kadehdittavaa maailmalta – vai onko?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti