Juuri tällaisen naiivin asetelmallisuuden vuoksi kirjaa on vaikea ottaa vakavasti. Nurmen tosikkomainen, moraaliposeeraava ja valtamediasta tuttuja fraaseja kierrättävä proosa muuttuu nopeasti itseään toistavaksi ja ennalta arvattavaksi saarnaksi, jonka kahlaaminen kysyy lukijalta yli-inhimillistä mielenhallintaa. Onkin ironista, että monin paikoin hauskat, osuvat, terävät ja jopa itseironiset sitaatit Halla-ahon kirjoituksista saavat Nurmen pönöttävän paasauksen näyttämään harmaalta ja yksiulotteiselta. Esimerkiksi lavea sitaatti Halla-ahon opiskelija-aikojen HYY-vaaliohjelmasta on kerrassaan hulvatonta luettavaa. Tällaisissa kohdissa tulee toistuvasti tunne, että Halla-aho on yksinkertaisesti liian suuri kala Nurmen haaviin.
Kirjan taustatyön uskottavuutta vie se, että Nurmi antaa äänen useille anonyymeille sukulaisille, tuttaville ja ex-kollegoille, joista harvalla on Halla-ahosta mairittelevaa sanottavaa. Joko istuva peruspomo on lähipiirissään poikkeuksellisen ei-pidetty henkilö tai sitten Nurmi poimii tarinaansa vain ne kirsikat, jotka tukevat hänen omaa Halla-aho-näkemystään.
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 25.10.2020 julkaistussa kirjailija ja kääntäjä Tero Tähtisen kirjoittamassa artikkelissa Pitkätukkasivarista kansallismielisten Mestariksi, jossa hän käsittelee Lauri Nurmen epävirallista Jussi Halla-ahon elämäkertaa. Halla-ahohan on nykyään Perussuomalaisten puheenjohtaja.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti