Toisin kuin muissa maissa, joissa Waffen-SS-värväys oli julkista ja saksalaisten johdolla toteutettua, Suomessa värväys toteutettiin kotimaisessa johdossa ja idästä tulevien kyselyjen välttämiseksi salaisena. Suomesta rekrytoitu sotilasaines poikkesi myös koostumuksensa puolesta saksalaisten toiveista. Kun saksalaisten toive oli kaikkialla ollut, että noin 70 % värvätyistä olisi kansallissosialisteja, nousi äärioikeiston osuus Suomesta värvätyistä vain noin 20 %:iin. Näistäkin suurimman ryhmän muodostivat IKL:n jäsenet. Suomalaiset rekrytoijat siivilöivät tietoisesti joukosta pois liiat oikeistoradikaalit. Suomalaispataljoonan luonteesta tuli siten muiden maiden joukko-osastoista poiketen selvästi eroava ja epäpoliittisempi. Suomalaispataljoonan epäpoliittisuutta korosti myös se, että suomalaisten värväreiden ansiosta suomalaiset SS-miehet välttivät joutumasta palveluksensa alussa muiden ”pohjoismaalaisten” tavoin kahden kuukauden poliittiseen koulutukseen. Suomalaisille riitti pelkkä sotilaskoulutus eikä heille juuri muuta tarjottukaan.
[Näin oli lausuttu Suomen humanistiverkko Agricolan sivuilla 30.12.2013 julkaistussa Eero Kuparisen kirjoittamassa katsauksessa SS-kypärän alla – me ja muut, jossa kirjoittaja käsittelee historioitsija Mauno Jokipiin monografiaa Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet. Waffen-SS:n suomalaispataljoona vertailtavana.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti