Keskitysleirikokemuksen välittömänä lähikuvana Pääteasema Auschwitz on yllättävän analyyttinen eritellessään syitä ihmisen pahuuteen autoritaarisessa järjestelmässä. Rikolliset ja SS-sotilaat käyttäytyvät täysin samoin kansallissosialismissa, tieto väistyy impulssien ja väkivallan tieltä. Teos luotaa myös ihmisen loputonta optimismia ja epäuskoa siihen, että pahuus voisi osua omalle tai läheisten kohdalle. Pahimpana Hans / Eddy pitää kuitenkin sitä, että leirin arjessa pilkahtava inhimillisyys tavallaan vahvistaa tiedon siitä, että natsit tietävät tekevänsä perustavalla tavalla väärin.
[Näin oli lausuttu Suomen humanistiverkko Agricolan sivuilla 9.11.2020 julkaistussa Suvi Lahtosen kirjoittamassa kirjasittelyssä Yksityiskohtainen ja melankolinen todistus ihmisestä julmimmillaan, joka kertoo Eddy de Windin teoksesta Pääteasema Auschwitz – selviytyjän muistiinpanot leiriltä (Eindstation Auschwitz – Mijn verhaal vanuit het kamp (1943–1945).]
[Optimismi ei ole mielipide asioiden tilasta, vaan se on elämänvoima, kuten saksalainen protestanttinen teologi ja natseja vastustaneen Tunnustuskirkon hemmo Dietrich Bonhoeffer on sanonut.]
[Nykyään jotkut edistyksellisinä itseään pitävät hyväksyvät muuten evoluutioteorian, mutta uskovat, että tosiasiassa evoluutiolla ei ole mitään tekemistä ihmisen aivojen ja mielen synnyn kanssa. Tapaan kutsua tällaisia ihmisiä uuskreationisteiksi. Vastoin uskomusta ihmisen aivot ovat kuitenkin eläimellisiä kuten muidenkin eläinten, vaikka olemmekin aika loistava kulttuurinluojalaji.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti