Atlantin yli suuntautuneet matkat tutustuttivat kristittyyn kulttuurin tottuneet tutkimusmatkailijat pakanuuteen aivan uudella tavalla. Väli-Amerikan korkeakulttuurien jumalat vetivät julmuudessaan vertoja jopa roomalaisten ja kreikkalaisten vastaaville. Huitzilopochtlin temppeli oli vihitty käyttöön 80 000 ihmisuhrin verellä. Xipe Totecin palvojat pukeutuivat hänelle uhrattujen ihmisten nahkoihin. Sateenjumala Tlalocin suosioon päästiin tappamalla pikkulapsia, joita oli ensin kidutettu.
Väli-Amerikan alkuperäisasukkaiden kohtaloksi koituivat eurooppalaisten mukanaan tuomat taudit mutta myös valloittajien itsekkäät pyrkimykset. Vaikka pakanajumalille uhraaminen oli saatava loppumaan, keinot tähän päämäärään pääsemiseksi saivat tutkimusmatkailijoiden mukana seuranneet munkit kauhuihinsa. Espanjalaiset sotilaat käyttäytyivät yhtä julmasti kuin pakanat. Pian uuden maan rikkaudet ryövättiin ja kaupunkien loisto kuihtui, mitä jopa itse konkistadori Hernan Cortéz suri. Cortezin näkyvimpiin kriitikkoihin kuului dominikaanimunkki Bartolomé de las Casas, joka kirjoitti useita konkistadorien toimia jyrkästi arvostelevia ja alkuperäisasukkaiden ihmisarvoa puolustavia kirjeitä kotimaahansa.
Holland osoittaa kuinka kristinuskon historia on alati toistuva sarja pyrkimyksiä reformiin, uskonpuhdistuksiin (lat. reformatio). Kun ideaalit unohtuvat, nousevat jotkut yksilöt muistuttamaan niistä. Joskus nämä äänet tukahdutetaan, joskus ne itse menevät äärimmäisyyksiin ja kääntyvät itseään vastaan. Joskus ne saavat muodon, joka ei enää ole tietoinen omista juuristaan. Näin tapahtuu erityisesti valistuksen jälkeisessä humanismissa.
[Näin oli lausuttu Areiopagi-sivustolla 14.1.2020 julkaistussa Olli-Pekka Vainion kirjoittamassa kirja-arviossa Kuinka kristinusko muutti maailman, jossa hän käsittelee palkitun brittiläisen historioitsijan Tom Hollandin vuonna 2019 ilmestynyttä kirjaa Dominion: The Making of Western Mind.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti