Hollantilaiset kehittivät moniosaisen arviointimenetelmän, jossa erilliset tiimit keräsivät kirjallisuudesta tietoa kunkin eläinlajin elintavoista ja biologiasta sekä tarpeista tarhaoloissa pidettynä ja pisteyttivät kunkin eläinlajin. Huomioon otettiin esimerkiksi tilantarve, sosiaalisen käyttäytymisen tarpeet, hoitoon tarvittava erityisosaaminen, stereotyyppisen käyttäytymisen ja terveysongelmien yleisyys sekä zoonoosit eli ihmisen ja eläimen välillä tarttuvat taudit. Eläimen sopivuutta lemmikiksi katsottiin heikentävän esimerkiksi voimakas piiloutumisen tarve ja erikoistuneet käyttäytymistarpeet (kuten uiminen, saalistaminen tai tunnelien kaivuu), kun taas domestikaatiosta sai lisäpisteitä. Lisäksi eläinlajit kävi läpi kolme erillistä ryhmää eläintieteilijöitä ja järjestöjen edustajia.
Tuloksena oli luettelo parhaiten lemmikiksi sopivasta eläinlajista huonoimpaan, ja tulokset ovat lievästi sanoen yllättäviä.
Listan kärkiviisikon muodostivat japaninhirvi, hietakenguru,
damavallabi, laama ja musanki (joka on aasialainen sivettieläin). Sen
sijaan monet Suomessakin pidetyt lemmikkilajit jäävät jonkin matkaa
kärjestä (kääpiöhamsterit, fretti, skunkki) tai jopa löytyvät aivan
listan pohjan tuntumasta (sokeriorava, degu, chinchilla, preeriakoirat).
Huonoja lemmikkejä ovat myös hirvi, kapybara, pesukarhu, ruskeakarhu ja
aavikkokettu.
[...]
Otetaan nyt esimerkiksi koira. Ihmisen paras ystävä, lemmikin perikuva. Mutta jos ajatellaan koiran villejä kantamuotoja (ja niitä täytyy ajatella, sillä evoluution muovaamat käyttäytymistarpeet eivät häviä edes vuosituhansissa – koiralla on yhä villi mieli), niin kyseessä on laumassa elävä, elinikäisen parisiteen muodostava suurpeto. Luonnossa sen käyttäytymiseen kuuluu noin tuhannen neliökilometrin kokoisen reviirin partiointi, suurriistan metsästäminen ja saaliin syöminen luita myöten.
Ajattele tästä näkökulmasta tavallista kotikoiraa, jonka ihmisistä koostuva lauma jättää sen toimettomana yksin kymmeneksi tunniksi joka arkipäivä ja joka syö tasalaatuisia nappuloita kupista. Onko ihme, jos sen mielenterveys horjuu?
[Näin oli lausuttu Maija Karalan Erään planeetan ihmeitä -blogissa 29.1.2020 julkaistussa merkinnässä Parhaan lemmikin jäljillä, osa 2: hyvinvointi.]
[PS. Ao. tutkimuksessa ei koirien ja kissojen sopivuutta lemmikeiksi ollenkaan käsitelty "aiheen herkkyyden vuoksi".]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti