Jos kysymystä ei näe juridisena vaan poliittisena, valtapeli on
ymmärrettävää. Ja jos mietimme Räsäsen pamflettia, niin se ei ole
ensisijaisesti uskonnollinen vaan poliittinen. Samoin Räsänen on
lehtihaastatteluissakin nostanut esiin että hän olisi toivonut
twiiteillään laajempaa keskustelua ja kommentointia, ja toivonut siihen
liittyviä poliittisia muutoksia. Tämä ei ole laitonta, mutta
ehdottomasti tämä on poliittista. Siksi tavallaan nyt ei haeta rajoja
sille, mitä uskonnon nimissä saa vähemmistöistä sanoa vaan mitä
politiikan parissa saa sanoa.
Uskonnonvapaudesta ei siis ole kyse vaan siitä, saako vähemmistöjä parjata yhtä paljon kuin aina ennenkin.
Kysymys on siitä onko mahdollista syyllistyä rikokseen jos maalaa
teolle uskonnolliset motiivit. Kysymys on kiehtova etenkin jos mietitään
sitä miten islamin usko on selvästi ollut motivoivana elementtinä
eräillä terroristeilla. Onko heidän vangitsemisensa uskonnonvapauteensa
tarttumista? Mikäli ei ole, on aika turhaa vedota siihen että
kansanryhmää vastaan kiihottaminen on tehty Raamattu motiivina.
Puolustus on uskonnollinen, koska muuta puolustusta ei ole. On pakko
vedota uskontoon koska syytteessä olevissa pykälässä ei ole suoraan
mitään johon voisi vedota. Helppoa juridista syytä ei ole. Ja
esitutkinnassa prosessi jatkuu eteenpäin jos voidaan jollain
laintulkinnalla mahdollisesti kuvitella jotain tapahtuvaksi. Noin hyvin
voimakkaasti karkeistaen.
[eräs hyvä nettituttuni Tuskakeskiviikko-blogissaan 5.11.2019 julkaisemassaan merkinnässä Räsäsen puolesta – kaikkea hänen edustamaansa vastaan]
[PS. Oma suhteeni uskonnonvapauteen ja sitä koskevaan lainsäädäntöön on melko lailla samantapainen kuin Vapaa-ajattelijoilla. Olen myös julkaissut aihetta koskien blogimerkinnän.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti