S KC: Mutta eikö Suomi pyöri miesten tahdon mukaan?

Voiko nuori nainen vastustaa feminismiä? Voi, mutta se on vaikeaa. KulttuuriCocktail tapasi kaksi kolmekymppistä naista, jotka ovat kyllästyneet feministien puheisiin. Mistä penseys johtuu? Mitä ongelmia feminismin kritisoimisesta seuraa jokapäiväisessä elämässä?

Yksi ongelma käy ilmi jo haastattelua sovittaessa. Kumpikaan feminismikriitikoistani ei halua esiintyä artikkelissa omilla nimillään. Jotain kuitenkin voin kertoa heistä: molemmat ovat Helsingissä asuvia kolmekymppisiä naisia. Kutsun heitä kirjaimilla A ja B. A on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa ja pienen lapsen äiti. B työskentelee kulttuurialalla ja elää yksin. He eivät tunne toisiaan entuudestaan. Tapaamme B:n luona.

[...]

KC: Mutta eikö Suomi pyöri miesten tahdon mukaan?

A: Radikaalifeministien luoma ja ylläpitämä salaliittoteoria, jonka mukaan miehet systemaattisesti sortavat naisia ja vaikeuttavat naisten täysvaltaista osallistumista yhteiskunnan toimintaan on täysin absurdi. Suomessa naisten osuus työntekijöistä on kasvanut huimasti sotien jälkeen. Koulutuksen, etenkin korkeakoulutuksen, osalta naiset ovat jo ohittamassa miehet. Suomessa on merkittävissä ja vaikutusvaltaisissa asemissa olevia naisia niin yritysmaailmassa, yliopistoissa kuin politiikassa. Nämä faktat osoittavat, että naisilla on tasavertainen mahdollisuus toimia vaativissa tehtävissä, yksilöllisten kykyjensä ja ominaisuuksiensa puitteissa. Sivuhuomautuksena: feministit ovat harvemmin ruinaamassa sukupuolikiintiöitä kaivoksiin, öljynjalostamoihin tai viemäreihin.

B: Katsotaanpa, miten suomalaiset miehet tähän naisten sortamiseen pystyisivät. Tilastoissa miehet ovat kaikilla sosioekonomisilla ja henkisillä mittareilla mitattuina naisia huonommassa asemassa. Syrjäytymisriski miehen kohdalla on paljon suurempi kuin naisen. Alkoholismi, riski kuolla väkivaltaisesti tai oman käden kautta – kaikissa näissä miehet ovat yliedustettuina. Näistä tosiasioista huolimatta valtaosa feministeiksi itseään kutsuvista kuluttaa kaiken energiansa taisteluun naisten olojen parantamiseksi. Olojen, jotka ovat tilastojen valossa suorastaan loistavat.

A: On naurettavaa puhua valkoisen duunarimiehen oletetusta etuoikeudesta, jota hänellä ei enää ole. Anteeksi, mutta milloin valkoinen duunarimies on ollut Suomessa etuoikeutetussa asemassa? Milloin suomalainen duunarimies on voinut olettaa elämältä muuta kuin sitä, että työtä tekemällä saa toimeentulon? On harhaista väittää, että duunarimies pitäisi lähtökohtaisesti itsellään jotain muita "etuoikeuksia". Jos mies on tehnyt työnsä hyvin, silloin on voinut saada, nimenomaan saada, itselleen rouvan ja lapsiakin. Mutta nämä on täytynyt pitää myös leivässä. Yhtä naurettavaa kuin puhuminen valkoisen duunarinmiehen etuoikeudesta, on sanoa, että sodissa ensisijaisia kärsijöitä ovat naiset, koska he menettävät miehiään ja veljiään. Eli unohdetaan, ketkä sitä sotaa todella käyvät.

B: Mediallakin on vaikutusta mielikuvien syntyyn. Kumpi näistä uutisoidaan: Suomessa 17% naisista kokee parisuhdeväkivaltaa, vai että 16% miehistä kokee parisuhdeväkivaltaa? Väkivaltauutisten taustalla ovat usein sekä miehen että naisen alkoholismi ja syrjäytyminen. On helpompaa syyttää väkivallasta suomalaisia valkoisia miehiä kuin esimerkiksi pureutua siihen, millaisista taustoista väkivaltaa kokenut nainen tulee. Ja mitä itseeni tulee, niin olen kiitollinen siitä, miten turvassa saan sinkkunaisena elää Suomessa. Suomi on turvallinen maa. Mutta feministit tuntuvat elävän ihmeellisessä käsityksessä, että yhteiskunnan pitäisi onnistua takaamaan, ettei mitään pahaa koskaan tapahdu yhdellekään naiselle yhdenkään tietoisesti väärin toimivan miehen toimesta. Ja niin kauan kuin tällaista ei voida taata, on yhteiskunta lähtökohtaisesti naisvihamielinen. Mistä he ovat saaneet sellaisen käsityksen, että maailmalta voi vaatia, ettei kukaan tee rikoksia? Suomessa rikoksista rangaistaan, ja järjestelmään on sisäänrakennettuna se, että sitä voidaan kehittää aina toimivampaan suuntaan.

A: Parisuhdeväkivaltaa kokee lähestulkoon yhtä usein mies kuin nainen. On totta, että naisilla tämä on useammin hengenvaarallista. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta käy ilmi, että vakava perheväkivalta on selvässä yhteydessä syrjäytymiseen. Nyt näitä tutkimuksia katsotaan vahvasti feministisen lukutavan läpi ja kaikkea tarkastellaan sukupuolen näkökulmasta. Tämän takia todelliset perheväkivaltaan johtavat syyt hämärtyvät. Näin päädytään lietsomaan valheellista paniikkia siitä, miten suomalainen mies on niin kamalan väkivaltainen.

B: ...ja suljetaan silmät kaikilta muilta asiaan liittyviltä tekijöiltä, kuten syrjäytymiseltä, mielenterveysongelmilta ja päihteidenkäytöltä. Tämä on vaarallista tutkimusten tarkoituksen kannalta, mikä lienee kuitenkin se, että oikean tiedon avulla näihin asioihin pääsisi vaikuttamaan. Tutkimuksia on tehty naisten kokemaan väkivaltaan painottuen, ja osin miesten kokemukset sivuuttaen. Onko ihme, jos tutkimuksissa näyttää tulevan esille paljon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kun sitä on lähdetty etsimään noin yhdeksän kertaa useammin kuin miehiin kohdistuvaa? Puhumattakaan siitä, että sitten kun tutkimusraportissa mainitaan miesten olevan paljon suuremmassa väkivallan uhriksi joutumisen riskissä kuin naiset, niin silti puhutaan vain naisista.

A: Tämä teema tuo mieleeni raiskausuutiset ja niin sanotun lutkamarssin. Ilmiö lähti liikkeelle viisi vuotta sitten torontolaisen poliisin kommentoitua mediassa, että naisten tulisi välttää liian "huorahtavaa" pukeutumista. Lutkamarssi oli kohtuuttoman raju ja vihamielinen reaktio poliisin mitä ilmeisimmin hyväntahtoiseen ja naisille osoitettuun kehotukseen toimia harkitsevasti ja siten pyrkiä ennaltaehkäisemään heidän joutumistaan uhkaaviin tilanteisiin. Poliisin kommentin kuitenkin katsottiin sotivan naisten itsemääräämisoikeutta vastaan, jota mikään sosiaalinen normisto ei saisi nykymaailmassa rajoittaa. Itse marssiin suhtaudun laimean huvittuneesti. Oikeastaan on minulle yhdentekevää, jos joku nainen haluaa esitellä nännipihojaan julkisesti.

B: Lutkamarssin keskeinen viesti on niin sanotun raiskauskulttuurin vastustus. Väite on, että meillä olisi raiskauskulttuuri, joka hyväksyy raiskauksen ja seksuaalisen häirinnän, ja jopa suosii sitä. Tämä on raivostuttava ja häpeällinen väite. Suomessa ja muissa länsimaissa raiskaus on vakava rikos ja siitä rangaistaan. Yleinen mielipide Suomessa kannattaa vielä kovempia tuomioita. Vaikka feministit viime uudenvuoden jälkeisessä keskustelussa muuta väittävät, niin juuri kantasuomalaiset miehet ovat kaiken aikaa olleet mukana vaatimassa kovempia rangaistuksia raiskauksista. Lutkamarssi on mauton ja miesvihamielinen demonstraatio, joka yrittää väittää kummallisella tavalla, että Suomessa naisten elämä olisi jotenkin erityisen turvatonta. 

[Siteeraus on Ylen sivuilla 7.4.2016 julkaistusta ja 18.11.2017 päivitetystä Tuomas Karemon kirjoittamasta haastattelujutusta Naiset, jotka vihaavat feministejä.]