sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

S Siitä, että "vihapuheen" torjuminen katsotaan tärkeämmäksi kuin terrorismin torjuminen

Lontoossa poliisit juoksivat viime viikonloppuna pakoon veitsien kanssa heiluneita jihadistisia verisurmaajia, ja muuan muslimi päätti jälleen käyttää autoa niittokoneena.

Ihmisten turtuessa islam voittaa. Olen itsekin joskus ajatellut, että en viitsi enää kommentoida enkä raportoida terrori-iskuista, mikäli ne ovat ”vain pieniä”. Johonkin rajan voisi vetää. Olisiko 20 kuolonuhria sopiva määrä? Tai pitäisikö raja vetää jonnekin sadan tasolle? ”Jokin raja sentään?”

Kalkylointi tuntuu kyyniseltä, kun kyseessä on kuitenkin ihmisarvo! Siis myös meidän länsimaisten ihmisten oikeus elämään, terveyteen, vapauteen, poliittisiin mielipiteisiin, itsensä ilmaisemiseen ja mahdollisuuteen liikkua sekä kokoontua omissa kotimaissamme ilman mielivallan ja terrorin uhkaa.

Samaan aikaan Suomessa koulutetaan kaaderillinen ajatusrikospoliiseja suitsimaan niin sanottua ”vihapuhetta”, ja sisäministeri keuhkoaa nollatoleranssin puolesta. Kokoomuslaisen Paula Risikon mielestä nollatoleranssin pitäisi koskea kaikkea ”vihapuheeksi” leimattua järkipuhetta, totuuspuhetta ja kansalaismielipiteitä, joilla vastustetaan EU-eliitin aiheuttamaa maahanmuutto-ongelmaa, islamia ja monikulttuurista mullistusta.

Sanotaan, että kaikki muslimit eivät ole terroristeja. Eivät myöskään kaikki rattijuopot aja kolaria, mutta silti rattijuopumus on yleisesti määritelty ja säädetty rikokseksi. 

[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 6.6.2017 julkaisemassaan tuhmassa merkinnässä Nollatoleranssi terrori-iskuille]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti