Vaikka Westermarck ei kaipaa puolusteluitani, haluan esittää seuraavan selitysmahdollisuuden hänen eugeniikkaa tukevalle huomiolleen: Westermarck luuli tietävänsä enemmän periytyvyydestä kuin hän todellisuudessa tiesi. Mikäli näin on, kyseessä on melkoista ironiaa. Westermarck nimittäin ajatteli, että moraalinen ja kulttuurinen edistys seuraa nimenomaan tiedon määrän kasvua. Kuitenkin vielä nykyisellä geeniluennan aikakaudellakin voidaan vasta arvioida synnynnäisten aivovaurioiden riskejä – ja silti nykyään on normaalia ja moraalista, että yksilöllä on vapaus pariutua omien mieltymystensä mukaan ja että pariskunnalla on oikeus päättää itse lastensaannistaan. Jos Westermarck olisi tämän tiennyt, hän tuskin olisi suositellut aikakautensa lääkäreitä päättämään pariutumisista.
Toinen historian ironia liittyy seksuaalivalintaan. Viktoriaanisen ajan oppineet pitivät naarasta passiivisena olentona, jolla ei voinut olla esteettistä silmää, tuskin edes varsinaisia haluja. Darwin kuitenkin selitti eri lajeilta tavattuja kummallisia ja usein eloonjäämistä haittaavia ominaisuuksia (esim. riikinkukkokoiraan pyrstö) nimenomaan naaraan mieltymyksillä. Westermarck oli tarkoin opiskellut Darwinin kirjaa Ihmisen polveutuminen, jossa naaraan roolia korostetaan. Evoluutiota koskevista tiedoistaan ja Darwin-tuntemuksestaan huolimatta Westermarck ei kuitenkaan näyttänyt sisäistävän sitä, että ihmisnaaraan kriittinen silmä voisi toimia jälkeläisten terveyttä ylläpitävänä – ja samalla lajia jalostavana – voimana.
On mahdollista, että tämä johtui Westermarckin seksuaalisesta suuntautumisesta. Mikäli lapsettomaksi jäänyt Westermarck oli homoseksuaali, kuten on esitetty, hän tuskin omakohtaisesti pääsi kokemaan naisten valikoivuutta. Tämä ”puute” saattoi synnyttää Westermarckissa käsityksen vahvan perhesuunnittelun tarpeesta. Myöhempi tutkimushan on tukenut ajatusta, että esiäitiemme harrastama miesehdokkaiden seulonta selittää suuren osan ihmisen ylivertaisista älyllisistä ominaisuuksista, vaikkapa kielellisistä kyvyistä, musikaalisuudesta tai huumorintajusta (esim. Miller 2000).
Spekulaationi merkitystä tosin vähentää se, että heterotkaan eivät ymmärtäneet seksuaalivalinnan merkitystä ja että kulttuuriset avioliittosäännöt ovat luultavasti olleet voimakkaita evoluutiovoimia jo tuhansien vuosien ajan. Esimerkiksi viktoriaanisen ajan naisten taloudellinen riippuvuus miehistä tarkoitti, että parinvalinnassaan naisilla ei ollut täysiä mahdollisuuksia toimia luontaisten mieltymystensä perusteella. Niin tai näin, Westermarck halusi parantaa naisten mahdollisuuksia vaikuttaa avioliittoihinsa, vaikka hän ei tohtinutkaan jättää ihmisyhteisöjä naaraan valikoivuuden varaan.
(Jonkin verran historian ironiaa voidaan nähdä myös siinä, että sama seksuaalinen suuntautuminen, joka kenties edesauttoi Westermarckin eugeenista ajattelua, saattoi tehdä hänestä edelläkävijän tarkastelemaan yhtä seksuaalipsykologisessa tutkimuksessa edelleen laiminlyötyä osa-aluetta: seksuaalista inhoa. Westermarck esimerkiksi kirjoittaa miehistä, joiden ”sukupuolivietti on luonnonvastainen”. Tällä kiertoilmauksella hän tarkoittaa juuri homoseksuaaleja. Westermarckin mielestä tällaisille miehille ”jokainen nainen ei ole ainoastaan yhdentekevä, vaan myös vastenmielinen sukupuolisen pyyteen kohteena”. On mahdollista, että Westermarck kirjoittaa tässä omista kokemuksistaan. Hän saattoi aktiivisesti yrittää tuntea heteroseksuaalisia tunteita – homoseksuaalisuushan oli laitonta tuolloin –, mutta hän onkin sen sijaan löytänyt vain aktiivisen vastenmielisyyden tunteen. Tämä on saattanut olla ratkaiseva seikka sille, että hän keksi nimeään kantavan ja hänelle mainetta tuoneen insestiaversionsa. Viimeisenä ironiana mainittakoon se, että Westermarckin mukaan nimetty sosiologeista koostuva suomalainen tiedeseura on viime vuosiin saakka ylenkatsonut sosiobiologiaa ja evolutiivista ihmistutkimusta. Olen jopa kuullut sitä tästä syystä nimitettävän Anti-Westermarck-seuraksi.)
[tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalo Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan 25.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Suomalainen sosiologia, eugeniikka ja sosiobiologia, jossa hän käsittelee sitä, että kannattiko suomalaisen sosiologian isä Edvard Westermarck (1862–1939) eugeniikkaa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti