”Enpä olekaan ennen nähnyt rotan uivan kohti uppoavaa laivaa”, sanoi Winston Churchill kun eräs konservatiivien kansanedustaja oli asettunut ehdolle täytevaaleihin Labourin riveissä. Politiikassa tällaisen absurdin ilmiön synnyttää toisinaan kyyninen vallanhimo yhdistyneenä häkellyttävän naiiviin käsitykseen oman poliittisen uskottavuuden kestävyydestä. Mutta harvoin sellaista on nähty yhtä räikeässä muodossa kuin tiistaina perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajotessa.
Eduskuntaryhmästä eronneet 22 kansanedustajaa olisivat yhtä hyvin voineet antaa Uusi vaihtoehto -ryhmälleen nimeksi ”Poliittinen itsemurha”, sen verran läpinäkyvästä omaneduntavoittelusta oli kyse. Instant-apupuolueella, jonka ainoa poliittinen ohjelma on ministerinpaikkojen säilyttäminen, ei ole poliittista tulevaisuutta. Viimeisetkin uskottavuuden rippeet vie se, että Uuden vaihtoehdon keskeiset hahmot Timo Soinia myöten olivat vain pari päivää ennen eroamista laukoneet julistuksia puolueen yhtenäisyydestä ja enemmistöpäätöksen kunnioittamisesta. Surkuhupaisin tapaus on Simon Elo, joka rahoitti vuonna 2015 vaalikampanjaansa myymällä signeerattuja kappaleita Jussi Halla-ahon kirjasta ja ilmoitti nyt eronneensa Halla-ahon johtamasta puolueesta jotta pystyisi ”katsomaan kaksivuotiasta lastaan silmiin.” Joko tämän hölmöläisjoukon toiminnassa on kyse häikäilemättömästä kulissientakaisesta juonittelusta tai kaoottisesta paniikkireagoinnista – kummassakaan tapauksessa Uuden vaihtoehdon ennuste ei ole hyvä.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 14.6.2017 julkaistussa kirjoituksessa Hajaannuksen aika on ohi]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti