S Kommunikaatiossa on osaltaan kyse luottamuksesta

Sanotaan, ettei väliä ole kuka sanoo vaan mitä sanotaan. Pitääkö tämä paikkaansa? Ei pidä, koska puhujan identiteetillä on mitä ilmeisimmin merkitystä. Pitäisikö sen olla totta, onko se hyvä ihanne? Tämä on parempi kysymys, ja oikea vastaus riippuu kontekstista. Väittelypöydän ympärille voidaan luoda keinotekoinen viitekehys, jossa yksi puolustaa tiettyä näkemystä ja toinen kritisoi sitä. Jokapäiväinen kommunikaatio ei kuitenkaan toimi näin. Emme koskaan arvioi argumentteja vain argumentteina, vaan ensiksi katsomme kuka puhuu. Teemme näin siksi, koska luottamus on kommunikaation alku. Ilman sitä on vain riitelyä, jossa ei vaihdeta informaatiota vaan herjoja. Samalla lauseella on valtaisan eri vaikutus riippuen siitä, kenen suusta se tulee. Jos pahin viholliseni sanoo, ”aurinko nousee idästä”, epäilisin sitä.

[Näin oli lausuttu Unilaakson turinat -blogissa 30.6.2017 julkaistussa merkinnässä Nixon goes to China. Ja täytyy minun sanoa, että totta tuo on.]