Näiden neljän linjasta ei löydy samanlaista ristiriitaa kuin Saarikosket
havaitsivat seuratessaan amerikkalaisia uutisjättejä, vaan kaikkien
uutisointi noudattelee samankaltaisia linjauksia, joissa politiikan
tehtävänä on jakaa hyvää sinne ja tänne, yritysjohtajat ovat
moraalittomia ja pääomatulot vähintäänkin arveluttavia, metsien
talouskäyttö on melkein ympäristörikos, maahanmuuttajat ovat
olosuhteiden viattomia uhreja, joiden auttaminen on suoranainen
velvollisuus, etninen rikollisuus pidetään mahdollisimman tarkoin
piilossa, Brexit on katastrofi Briteille, ja Marine Le Penin mahdollinen
valinta presidentiksi tuhoisa koko Ranskan tulevaisuudelle, islam ei
liity mihinkään, pakkoruotsin vastustaminen vertautuu kansanmurhaan,
vegaanius pelastaa maailman tai on ainakin trendikästä,
ilmastonmuutoksen torjunnan kustannuksille ei voi asettaa ylärajaa,
sukupuoli-identiteetti on elämää suurempi asia ja niin edelleen.
Toisin sanoen kaikki meidän suurimmat mediamme esittelevät asiat samasta
vihertävänpunertavasta näkökulmasta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että
tuo näkökulma olisi sen oikeampi kuin kummankaan amerikkalaisen
TV-kanavan. Päin vastoin, olen itsekin kirjoittanut liudan
blogitekstejä, joissa olen osoittanut mediatalojemme poliittisen
tarkoitushakuisuuden ja muunnellun totuuden tarjoilun (esimerkki, toinen, kolmas ja neljäs).
[Näin oli lausuttu Professorin ajatuksia -blogissa 30.4.2017 julkaistussa merkinnässä Media värittää maailmankuvaamme.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti