Näin kirkkohistorian tuntijana voisi tietenkin todeta, että eihän tässä ole mitään uutta. Jeesuksella on aina yritetty ratsastaa. Hänestä on tehty 1970-luvulla vallankumouksellista, 1980-luvulla pasifistia, 1990-luvulla juppia ect.
En epäile Mikon uskonnollisten tunteiden aitoutta. Mutta tämä harha on sama kuin ns. ”kristillisessä politiikassa". Evankeliumia ei voi monopolisoida. Jumalaa ei voi vangita. Ajatus kristillisestä politiikasta on itseasiassa äärimmäisen epäkristillinen ajatus. Se ei eroa yhtään jostain islamilaisesta ”Hizbollah” puolueesta (Jumalan puolue).
Jeesuksen asettaminen suoraan poliittiseen elämään voi kerätä hetkeksi menestystä. Temppeliritarit ottivat omaksi sotahuudokseen ”Deus vult” huudon (Jumala haluaa sen!) ja loivat Jumalan valtakuntaa miekkansa kärjellä.
Saman ajatuksen esitti myös eräs norjalainen joukkomurhaaja Anders Behring Breivik. Myös hän koki olevansa modernin ajan temppeliritari, joka lakaisee väärän saastan ja harhaopin tästä kurjasta maailmasta.
En nyt väitä, että Mikko on Breivikin asialla. Ajatus on kuitenkin sama.
Jumalan läsnäolo ja toiminta ei rajoitus johonkin poliittiseen puolueeseen. SDP:ssä voi olla kristittyjä samoin kuin perussuomalaisissa. Jumala yksin osaa erottaa sydämet ja lopulta punnitsee jokaisen.
Jokaiselle syntiselle riittää armoa: niin demareilla ja persuille.
Voisi tietysti todeta, että Mikon teksti on äärimmäistä herjaa ja Jumalan pilkkaa. Minä kuitenkin uskon, Mikon vilpittömyyteen ja siihen, että hänen teologinen tietämyksensä ja kokemuksensa on vielä hakusessa.
[Arto Luukkanen blogissaan 1.6.2017 julkaisemassaan merkinnässä Mikko Salmi - Breivikin asialla?,
jossa hän käsittelee Jeesuksella ratsastavaa sosialidemokraattisen
puolueen pää-äänenkannattajan Demokraatti-lehden päätoimittajaa Mikko
Salmea.]
[...Onhan tuo Luukkasen blogimerkinnän otsikko epähieno, mutta kuka käski Mikko Salmen ratsastaa politiikassa Jeesuksella?!]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti