Bidenille tulee olemaan myös vaikea löytää itselleen varapresidenttiehdokasta. Hänen uskotaan valitsevan rinnalleen naisen, mutta kaikki demokraattipuolueen tunnetut naisehdokkaat ovat vahvasti #metoo-liikkeen kannattajia, Ruotsila muistuttaa. Heidän on vaikea selittää Bidenin tapausta äänestäjille parhain päin.
Ruotsila toteaa, että Biden ei ole suosittu edes oman puolueensa sisällä. Hänet on nostettu vahvasti esille vain, koska hänen uskotaan olevan se ehdokas, joka varmimmin voi voittaa Trumpin.
Heiskasen mukaan demokraattipuolueen johto on jopa runnonut Bidenin ehdokkaaksi vastoin monien tahtoa. Sama tapahtui myös edellisissä vaaleissa, jolloin Hillary Clinton runnottiin väen väkisin presidenttiehdokkaaksi.
– On muistettava, ettei ehdokasasettelu ole vielä päättynyt. Monien osavaltioiden ehdokasvaalit ovat vielä pitämättä, Ruotsila sanoo.
Hän ei pidä mahdottomana, että puolue vielä joutuisi vaihtamaan ehdokastaan, vaikka kaikki vastaehdokkaat ovat jo jättäytyneet pois.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 7.5.2020 julkaistussa Yrjö Kokkosen kirjoittamassa uutisartikkelissa Joe Bidenin seksiskandaali saattaa kääntää Yhdysvaltain vaaliasetelmat päälaelleen.]
[Itse veikkaan, että Demokraattinen puolue nimittää elokuun puoluekokouksessaan mustan hevosen presidenttiehdokkaakseen, joka on New Yorkin osavaltion kuvernööri Andrew Cuomo (linkki vie noin kuukauden takaiseen Ilta-sanomien uutisartikkeliin miehestä).]
[...Presidenttivaltaisessa kaksipuoluejärjestelmässä syntyy tällaisia ikäviä lukkoja äänestäjien kannalta.]
perjantai 8. toukokuuta 2020
S Luottamus suomalaisessa työelämässä ja monikulttuurisuus
Rakentuuko suomalainen työelämä tulevaisuudessa ihmisten kontrolloimiselle vai luottamukselle?
[Näin kuului hankekoordinaattori Elisa Pursiaisen Helsingin sanomat -lehdessä 2.5.2020 julkaistun lukijamielipidekirjoituksen otsikko.]
[Itse vastaisin tähän kysymykseen sanomalla, että riippuu ihan siitä, miten pitkälle monikulttuurisuudessa mennään.]
[Näin kuului hankekoordinaattori Elisa Pursiaisen Helsingin sanomat -lehdessä 2.5.2020 julkaistun lukijamielipidekirjoituksen otsikko.]
[Itse vastaisin tähän kysymykseen sanomalla, että riippuu ihan siitä, miten pitkälle monikulttuurisuudessa mennään.]
S Yhteiskuntaa koossa pitävän liiman puuttuminen
Korkeaan verotukseen, suuriin tulonsiirtoihin ja laajaan julkisten
hyödykkeiden tuottamiseen nojaavan valtion tapauksessa tuon ”liiman”
puuttuminen näkyy ennen pitkää muun muassa veronmaksuhalukkuuden
rapautumisena, luottamuksen ”yksilöllistymisenä”, sosiaaliturvan
väärinkäyttämisenä ja erilaisina eriytymisen ja eriyttämisen
mekanismeina.
[...]
Monien etenkin vasemmistolaisten mielestä kusetetuksi tuleminen – siis järjestelmämme hyväksikäyttö – on vain mitätön oheisvahinko. Meidän pitää yhä enemmän avata järjestelmäämme kaikille. Meidän pitää yhä vähemmän tehdä rajauksia. Meidän pitää yhä vähemmän sanktioida kusettamisesta. Tämä hyvä kuuluu kaikille. (He sanovat, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, mutta käytännössä se tarkoittaa juuri tuota.)
Mutta ei, he ovat väärässä. Kyseessä ei ole oheisvahinko, vaan osoitus siitä, miten vähitellen koko järjestelmä murtuu. Se murtuu siksi, että sitä ei voida ylläpitää, mikäli se on avoin kaikille ja mikäli sitä ei voimakkaasti rajata, niin lainsäädännön kuin yhteisöllisen hyväksyttävyydenkin osalta.
Ei ole sattumaa, että saamme lukea jatkuvasti yhä härskimpiä uutisia hyväksikäytöstä ja siitä, kuinka järjestelmämme on täysin kädetön huijaajien edessä. Kulttuurimme muuttuu toki myös; liberaalissa yhteiskunnassa yksilöitä ei koske samanlainen kontrolli kuin joskus.
[Riikka Purra blogissaan 9.1.2020 julkaisemassaan merkinnässä Onko järjestelmän hyväksikäyttö mitätön oheisvahinko?]
[...]
Monien etenkin vasemmistolaisten mielestä kusetetuksi tuleminen – siis järjestelmämme hyväksikäyttö – on vain mitätön oheisvahinko. Meidän pitää yhä enemmän avata järjestelmäämme kaikille. Meidän pitää yhä vähemmän tehdä rajauksia. Meidän pitää yhä vähemmän sanktioida kusettamisesta. Tämä hyvä kuuluu kaikille. (He sanovat, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, mutta käytännössä se tarkoittaa juuri tuota.)
Mutta ei, he ovat väärässä. Kyseessä ei ole oheisvahinko, vaan osoitus siitä, miten vähitellen koko järjestelmä murtuu. Se murtuu siksi, että sitä ei voida ylläpitää, mikäli se on avoin kaikille ja mikäli sitä ei voimakkaasti rajata, niin lainsäädännön kuin yhteisöllisen hyväksyttävyydenkin osalta.
Ei ole sattumaa, että saamme lukea jatkuvasti yhä härskimpiä uutisia hyväksikäytöstä ja siitä, kuinka järjestelmämme on täysin kädetön huijaajien edessä. Kulttuurimme muuttuu toki myös; liberaalissa yhteiskunnassa yksilöitä ei koske samanlainen kontrolli kuin joskus.
[Riikka Purra blogissaan 9.1.2020 julkaisemassaan merkinnässä Onko järjestelmän hyväksikäyttö mitätön oheisvahinko?]
S Ennen wanhaan harjoitettiin poliittista väittelyä hymyssä suin, ei käsi nyrkissä
Tunnustan kärsiväni kasvavaa kaipuuta vuosikymmenen takaisiin
debatteihin, jossa vassari ja persu ottivat toistensa aatteista mittaa
terävin sanankääntein, mutta hymyssä suin. Ensin väiteltiin siitä onko
homoseksuaalisuus okei, sitten nostettiin maljaa ja kiitettiin
vilpittömästi keskustelusta. Kaipaan disruptiivisia mielipiteitä jotka
herättävät sisällöllään, eivät kirosanojen ja syytösten määrillä.
Haluaisin, että kaltevan pinnan argumentaatiovirhe katoaisi maailmasta
vaikka edes aina hetkeksi täysikuun aikaan.
[kerubinkasvoinen ja pörrökorvainen maltillisuuden mestari Kyuu Eturautti blogissaan 6.5.2020 julkaisemassaan merkinnässä Jussi Karin sananvapaus: kolmas kulma]
[kerubinkasvoinen ja pörrökorvainen maltillisuuden mestari Kyuu Eturautti blogissaan 6.5.2020 julkaisemassaan merkinnässä Jussi Karin sananvapaus: kolmas kulma]
torstai 7. toukokuuta 2020
S Miehisyys ei ole vertauskuva pahalle sen enempää kuin naiseus on yhtäläisyysmerkki hyvälle
Faktat kertovat, että miehet kokevat hyvinvointinsa keskimäärin heikommaksi kuin naiset (vaikka ero ei ole mitenkään merkittävä). Mies tai miehisyys ei kuitenkaan ole ongelma, jota lähtökohtaisesti tulisi ratkoa. Eikä feminismi ole ainoa ratkaisu siihen.
Miehisyys ei ole vertauskuva pahalle sen enempää kuin naiseus on yhtäläisyysmerkki hyvälle. Kenenkään miehen ei tulisi kantaa omaa sukupuoltaan riippakivenä sen enempää kuin yhdenkään naisen tulisi olla erehtymätön ja autuas.
Miesten ei tarvitse muuttua. Se, mitä miesten ja naisten ja muuksi sukupuolensa kokevien tulisi tehdä, on kasvaa ihmisinä ja tukea toisiaan siinä pyrkimyksessä – niin hyvinä kuin huonoina hetkinä.
[Näin oli lausunut Sean Ricks Ylen sivuilla 28.2.2020 julkaistussa kolumnissaan Älä pakota miestä puhumaan tunteistaan.]
Miehisyys ei ole vertauskuva pahalle sen enempää kuin naiseus on yhtäläisyysmerkki hyvälle. Kenenkään miehen ei tulisi kantaa omaa sukupuoltaan riippakivenä sen enempää kuin yhdenkään naisen tulisi olla erehtymätön ja autuas.
Miesten ei tarvitse muuttua. Se, mitä miesten ja naisten ja muuksi sukupuolensa kokevien tulisi tehdä, on kasvaa ihmisinä ja tukea toisiaan siinä pyrkimyksessä – niin hyvinä kuin huonoina hetkinä.
[Näin oli lausunut Sean Ricks Ylen sivuilla 28.2.2020 julkaistussa kolumnissaan Älä pakota miestä puhumaan tunteistaan.]
S ”Varo, etteivät ne syö sinua elävältä”
Mikäli sen sijaan ei tuntenut ketään ja näytti muutenkin siltä kuin olisi matkalla pyhäkouluun, oli suuressa vaarassa joutua huutelun kohteeksi. Ja jos antoi takaisin, saattoi tuloksena olla musta silmä tai jopa murtunut nenä. Myös tässä suhteessa olivat jotkin alueet pahempia kuin toiset. Kun pari tuttavaani sai puukosta, emme enää yksinkertaisesti menneet tietyille kaduille. ”Varo, etteivät ne syö sinua siellä elävältä”, varoitti minua kadullani asuva turkkilainen poika ollessani menossa eräisiin kotibileisiin.
”Pilkkaavatko ne minua?” ajattelin katkerasti, kun mediassa käytettiin ”no-go-alue”-nimitystä Itä-Saksan maahanmuuttajille vaarallisista alueista. Ei sillä, etteikö sellaisia olisi ollut, mutta meidän vaaralliset alueemme eivät kiinnostaneet juuri ketään. Uutisissa, dokumenteissa ja historianopetuksessa saksalaiset olivat aina tekijöitä, mutta meillä he kuuluivat usein uhreihin.
Me olimme pehmoja, hyvinvoivia keskiluokan lapsia aina uusissa takeissamme ja lenkkareissamme. Kyllähän mekin tietysti panimme silloin tällöin vastaan, joskus menestyksekkäästikin. On kuitenkin eri asia ottaa joku niskalenkkiin ja täräyttää kerran kuin lyödä ja potkia jotakuta täydellä voimalla kasvoihin, useaan kertaan, vaikka hän makaisi maassa. Viimeistään silloin kun vasarat, pamput ja veitset otettiin esiin, jättivät useimmat saksalaiset leikin sikseen. Ja näin kävi viimeistään silloin, kun selvisi, että tappeluihin saattoi yhtäkkiä ilmestyä huomattava vastapuolen reservi.
[Näin oli lausuttu Gil Barkein 16.10.2019 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessa Näyttääkö Itä-Saksa mallia? (osa 2).]
”Pilkkaavatko ne minua?” ajattelin katkerasti, kun mediassa käytettiin ”no-go-alue”-nimitystä Itä-Saksan maahanmuuttajille vaarallisista alueista. Ei sillä, etteikö sellaisia olisi ollut, mutta meidän vaaralliset alueemme eivät kiinnostaneet juuri ketään. Uutisissa, dokumenteissa ja historianopetuksessa saksalaiset olivat aina tekijöitä, mutta meillä he kuuluivat usein uhreihin.
Me olimme pehmoja, hyvinvoivia keskiluokan lapsia aina uusissa takeissamme ja lenkkareissamme. Kyllähän mekin tietysti panimme silloin tällöin vastaan, joskus menestyksekkäästikin. On kuitenkin eri asia ottaa joku niskalenkkiin ja täräyttää kerran kuin lyödä ja potkia jotakuta täydellä voimalla kasvoihin, useaan kertaan, vaikka hän makaisi maassa. Viimeistään silloin kun vasarat, pamput ja veitset otettiin esiin, jättivät useimmat saksalaiset leikin sikseen. Ja näin kävi viimeistään silloin, kun selvisi, että tappeluihin saattoi yhtäkkiä ilmestyä huomattava vastapuolen reservi.
[Näin oli lausuttu Gil Barkein 16.10.2019 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessa Näyttääkö Itä-Saksa mallia? (osa 2).]
keskiviikko 6. toukokuuta 2020
S Huijari Frank Abagnale ei suinkaan ollut valkoihoinen
Abagnale käyttäytyi hyvin ja pukeutui hyvin – ja hän oli valkoihoinen.
Myöhemmin hän kirjoitti muistelmissaan, ettei olisi koskaan onnistunut,
jos olisi ollut mustaihoinen.
[Näin oli lausuttu Historianet-sivustolla 4.5.2015 julkaistussa maksumuurin takana olevasssa artikkelissa Frank Abagnale rikastui huijaamalla.]
[Itse taas epäilen, että Frank Abagnale ei suinkaan ollut valkoihoinen sen enempää kuin hän oli mustaihoinenkaan. En ole koskaan törmännyt sellaiseen tietoon, että mies olisi ollut albiino.]
[Näin oli lausuttu Historianet-sivustolla 4.5.2015 julkaistussa maksumuurin takana olevasssa artikkelissa Frank Abagnale rikastui huijaamalla.]
[Itse taas epäilen, että Frank Abagnale ei suinkaan ollut valkoihoinen sen enempää kuin hän oli mustaihoinenkaan. En ole koskaan törmännyt sellaiseen tietoon, että mies olisi ollut albiino.]
S Nykyinen sukupuoli-apartheid on suuri ongelma, ei pieni
9. ”Yhteiskunnassa on varmasti suurempiakin tasa-arvo-ongelmia kuin vain miehiä koskeva pakollinen palvelus.”
Näin hökäisi puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk). Lausunto on lyhyt, mutta siihen mahtuu kaksi virhettä.
Ensinnäkin suurempaa tasa-arvo-ongelmaa on vaikea keksiä.
Toiseksi vaikka sellaisen keksisimme, se ei ole käypä peruste sivuuttaa tämä nimenomainen ongelma. Muutenhan voisimme aina ratkoa vain yhtä yhteiskunnallista epäkohtaa, sitä kaikkein suurinta. Huumeiden käyttöön ei pidä puuttua, koska tupakointi on isompi kansanterveydellinen ongelma, eikä siihenkään, koska viina kylvää enemmän tuhoa, ja sitä rataa. Outoa ajatuksenjuoksua poliitikolta.
Viime aikoina Kaikkonen on väläyttänyt naisille velvollisuutta omaan lyhyeen kansalaispalvelukseen, joka ilmeisesti olisi kielletty miehiltä.
Tällainen onneton ja maailmanmitassa ainutlaatuinen sukupuoli-apartheid takoisi entistäkin lujemmin nuorten tajuntaan patavanhoillisia ja seksistisiä asenteita: naiset ja miehet ovat muka osaamiseltaan niin erilaisia, että heille kuuluu yhteiskunnassa eri laki ja eri tehtävät.
Aivan väärä signaali ammatinvalintaiässä oleville nuorille siis, ja vieläpä räikeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä me opettajat puhumme koulussa nuorten kanssa sukupuolten tasa-arvosta.
[Arno Kotro blogissaan 5.2.2020 julkaisemassaan Suomen nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää koskevia onnettoman huonoja väittämiä käsittelevässä merkinnässä Hölmöimmät lausunnot, TOP 10]
Näin hökäisi puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk). Lausunto on lyhyt, mutta siihen mahtuu kaksi virhettä.
Ensinnäkin suurempaa tasa-arvo-ongelmaa on vaikea keksiä.
Toiseksi vaikka sellaisen keksisimme, se ei ole käypä peruste sivuuttaa tämä nimenomainen ongelma. Muutenhan voisimme aina ratkoa vain yhtä yhteiskunnallista epäkohtaa, sitä kaikkein suurinta. Huumeiden käyttöön ei pidä puuttua, koska tupakointi on isompi kansanterveydellinen ongelma, eikä siihenkään, koska viina kylvää enemmän tuhoa, ja sitä rataa. Outoa ajatuksenjuoksua poliitikolta.
Viime aikoina Kaikkonen on väläyttänyt naisille velvollisuutta omaan lyhyeen kansalaispalvelukseen, joka ilmeisesti olisi kielletty miehiltä.
Tällainen onneton ja maailmanmitassa ainutlaatuinen sukupuoli-apartheid takoisi entistäkin lujemmin nuorten tajuntaan patavanhoillisia ja seksistisiä asenteita: naiset ja miehet ovat muka osaamiseltaan niin erilaisia, että heille kuuluu yhteiskunnassa eri laki ja eri tehtävät.
Aivan väärä signaali ammatinvalintaiässä oleville nuorille siis, ja vieläpä räikeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä me opettajat puhumme koulussa nuorten kanssa sukupuolten tasa-arvosta.
[Arno Kotro blogissaan 5.2.2020 julkaisemassaan Suomen nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää koskevia onnettoman huonoja väittämiä käsittelevässä merkinnässä Hölmöimmät lausunnot, TOP 10]
S Joillakin ihmisillä yleissivistyksen taso on kerta kaikkiaan matala
Tammikuun alussa Helsingin Sanomat julkaisi Larmolan mielipidekirjoituksen, jonka otsikkona oli: ”Mitä historian tunneilla nuorille oikein opetetaan?”
Puheenvuorossaan Larmola kuvaili nuoren lähihoitajan kanssa käymäänsä keskustelua. Lähihoitaja oli huomannut Larmolan lukevan 1700-luvun Suomesta kertovaa kirjaa ja ihmetellyt: Oliko suomen kieli jo silloin olemassa? Oliko Suomi olemassa?
Kohtaaminen pani Larmolan pohtimaan suomalaisten yleissivistyksen tasoa ja opettajien ja koululaitoksen vastuuta sivistysperinteen jatkajina. Hän sanoo olevansa kehityksen suunnasta huolissaan.
”Katselen jonkin verran tietokilpailuja televisiosta”, Larmola kertoo.”En voi olla tuntematta myötähäpeää, miten ihmiset kehtaavat mennä nolaamaan itsensä niin olemattomilla perustiedoilla.[...]"
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 5.5.2020 julkaistussa Ville Hartikaisen kirjoittamassa haastatteluartikkelissa Yrjö Larmola tuntee myötähäpeää seuratessaan television tietokilpailuja: ”Miten ihmiset kehtaavat mennä nolaamaan itsensä niin olemattomilla perustiedoilla?.]
Puheenvuorossaan Larmola kuvaili nuoren lähihoitajan kanssa käymäänsä keskustelua. Lähihoitaja oli huomannut Larmolan lukevan 1700-luvun Suomesta kertovaa kirjaa ja ihmetellyt: Oliko suomen kieli jo silloin olemassa? Oliko Suomi olemassa?
Kohtaaminen pani Larmolan pohtimaan suomalaisten yleissivistyksen tasoa ja opettajien ja koululaitoksen vastuuta sivistysperinteen jatkajina. Hän sanoo olevansa kehityksen suunnasta huolissaan.
”Katselen jonkin verran tietokilpailuja televisiosta”, Larmola kertoo.”En voi olla tuntematta myötähäpeää, miten ihmiset kehtaavat mennä nolaamaan itsensä niin olemattomilla perustiedoilla.[...]"
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 5.5.2020 julkaistussa Ville Hartikaisen kirjoittamassa haastatteluartikkelissa Yrjö Larmola tuntee myötähäpeää seuratessaan television tietokilpailuja: ”Miten ihmiset kehtaavat mennä nolaamaan itsensä niin olemattomilla perustiedoilla?.]
S Kun kuukautiset alkoivat, elämästä tuli vankila
Erään kirjoittajan elämä muuttui hänen omien sanojensa mukaan vankilaksi 11-vuotiaana, kun kuukautiset alkoivat. Lapsuuden huoleton vapaus oli päättynyt. Kuten isosiskojensa ennen häntä, hänenkin tuli nyt pukea huivi. Kuusi vuotta myöhemmin hän paljasti hiuksensa.
”Nyt, 17-vuotiaana, elän elämäni kolmatta viikkoa”, hän kirjoitti tammikuussa Et kävele yksin -blogissa.
Alkuvuodesta maailmalla levisi #10YearChallenge-somehaaste, jossa julkaistiin kuvia itsestä kymmenen vuotta sitten ja nyt. Suomessa se kirvoitti hellyttäviä lapsuus- ja lakkiaiskuvia, Turkissa vähän erilaisia – ennen huivi päässä, nyt ilman.
Feminismiä muslimimaissa ei tietenkään voi kutistaa pakotettuun huivinkäyttöön. Vakavampia haasteita naisille kaikkialla Lähi-idässä ovat alaikäisten avioliitot ja naisiin kohdistuva väkivalta. Lisäksi on selvää, että huivia käytetään myös vapaaehtoisesti, vakaumuksellisista syistä.
Pakotettuna huivista tulee kuitenkin kadotetun vapauden symboli.
[Näin oli lausuttu Me naiset -lehdessä 13.5.2019 julkaistussa Ayla Albayrakin kirjoittamassa artikkelissa ”Perheeni tappaa minut”, twiittasi saudityttö Rahaf, 18, ja sitten alkoi tapahtua – muhiiko Lähi-idässä naisten oma arabikevät?.]
”Nyt, 17-vuotiaana, elän elämäni kolmatta viikkoa”, hän kirjoitti tammikuussa Et kävele yksin -blogissa.
Alkuvuodesta maailmalla levisi #10YearChallenge-somehaaste, jossa julkaistiin kuvia itsestä kymmenen vuotta sitten ja nyt. Suomessa se kirvoitti hellyttäviä lapsuus- ja lakkiaiskuvia, Turkissa vähän erilaisia – ennen huivi päässä, nyt ilman.
Feminismiä muslimimaissa ei tietenkään voi kutistaa pakotettuun huivinkäyttöön. Vakavampia haasteita naisille kaikkialla Lähi-idässä ovat alaikäisten avioliitot ja naisiin kohdistuva väkivalta. Lisäksi on selvää, että huivia käytetään myös vapaaehtoisesti, vakaumuksellisista syistä.
Pakotettuna huivista tulee kuitenkin kadotetun vapauden symboli.
[Näin oli lausuttu Me naiset -lehdessä 13.5.2019 julkaistussa Ayla Albayrakin kirjoittamassa artikkelissa ”Perheeni tappaa minut”, twiittasi saudityttö Rahaf, 18, ja sitten alkoi tapahtua – muhiiko Lähi-idässä naisten oma arabikevät?.]
tiistai 5. toukokuuta 2020
S Venäjän väitteet suomalaisten kaasukammioista ja sotavankien elävältä hautaamisista ovat absurdeja
Venäjän federaation tutkintakomitean käynnistämä rikostutkinta Suomen Itä-Karjalan miehityksen aikaisista siviilien ja sotavankien surmaamisista jatkosodan aikana on perin erikoinen päätös.
Väitteet kaasukammioista ja sotavankien elävältä hautaamisista ovat absurdeja. Mitään tällaista ei tullut esiin liittoutuneiden valvontakomission selvityksissä, ei liioin suomalaisissa arkistolähteissä, muistelmissa tai Itä-Karjalan miehityksestä tehdyissä monissa tutkimuksissa.
Tiedämme hyvin, ettei komitea ole käyttänyt Kansallisarkistossa olevia Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan, Akateemisen Karjala-Seuran tai muiden organisaatioiden tai henkilöiden alkuperäisarkistoja, joista sota-ajan tapahtumat ja niiden tausta tulevat tarkimmin esiin.
Suomessa tutkimus on helppoa, sillä kaikki sota-ajan arkistot ovat avoimia. Ne ovat sekä kotimaisten että ulkomaisten tutkijoiden käytettävissä. Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu myös, että oman historian vaikeitakin asioita uskalletaan tutkia.
Venäjän federaation tutkintakomitea ei näytä huomioineen sitä, että heti sodan jälkeen tehtiin välirauhansopimuksen artiklan 13 edellyttämät sotarikostutkimukset sekä liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta että suomalaisten omaehtoisesti toteuttamina. Niiden pohjalta langetettiin useita vapausrangaistuksia, jopa elinkautisia. Normaalin oikeuskäytännön mukaan samaa henkilöä ei samasta rikoksesta tuomita useaan kertaan.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 28.4.2020 julkaistussa Jussi Nuortevan Vieraskynä-jutussa Venäjällä käynnistetty kansanmurhatutkinta herättää ihmetystä – Suomi tutki Itä-Karjalan leirien epäkohdat heti jatkosodan jälkeen.]
Väitteet kaasukammioista ja sotavankien elävältä hautaamisista ovat absurdeja. Mitään tällaista ei tullut esiin liittoutuneiden valvontakomission selvityksissä, ei liioin suomalaisissa arkistolähteissä, muistelmissa tai Itä-Karjalan miehityksestä tehdyissä monissa tutkimuksissa.
Tiedämme hyvin, ettei komitea ole käyttänyt Kansallisarkistossa olevia Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan, Akateemisen Karjala-Seuran tai muiden organisaatioiden tai henkilöiden alkuperäisarkistoja, joista sota-ajan tapahtumat ja niiden tausta tulevat tarkimmin esiin.
Suomessa tutkimus on helppoa, sillä kaikki sota-ajan arkistot ovat avoimia. Ne ovat sekä kotimaisten että ulkomaisten tutkijoiden käytettävissä. Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu myös, että oman historian vaikeitakin asioita uskalletaan tutkia.
Venäjän federaation tutkintakomitea ei näytä huomioineen sitä, että heti sodan jälkeen tehtiin välirauhansopimuksen artiklan 13 edellyttämät sotarikostutkimukset sekä liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta että suomalaisten omaehtoisesti toteuttamina. Niiden pohjalta langetettiin useita vapausrangaistuksia, jopa elinkautisia. Normaalin oikeuskäytännön mukaan samaa henkilöä ei samasta rikoksesta tuomita useaan kertaan.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 28.4.2020 julkaistussa Jussi Nuortevan Vieraskynä-jutussa Venäjällä käynnistetty kansanmurhatutkinta herättää ihmetystä – Suomi tutki Itä-Karjalan leirien epäkohdat heti jatkosodan jälkeen.]
S Latinalaisen Amerikan maissa ihmisillä on eksoottinen maku suhteessa suomalaiseen videotaiteeseen
Latinalaisessa Amerikassa esimerkiksi ovat kuulemma erityisen
suosittuja videot, joissa Tykkyläisen kuvaamat kotirouvat juoksevat
suolla verkkosukissa, korkokengissä ja kukkamekoissa.
[Näin oli lausuttu Timo Kiisken Apu-lehdessä 6.10.2019 julkaistussa artikkelissa Tubettaja Tykylevits, 66, on TV-tähti Kiinassa: Suohiihto kukkamekoissa sai 300 miljoonaa katsojaa.]
[Näin oli lausuttu Timo Kiisken Apu-lehdessä 6.10.2019 julkaistussa artikkelissa Tubettaja Tykylevits, 66, on TV-tähti Kiinassa: Suohiihto kukkamekoissa sai 300 miljoonaa katsojaa.]
maanantai 4. toukokuuta 2020
S "Se, että musta nainen kehrää valkoisen miehen käsivarsilla, on väärin"
Ankara kotikriitikko voi tietenkin kutsua jatkuvaa paluuta alapäämaailman asioihin pakkomielteiseksi, mutta jätän tällaiset hymähtelyiksi naamioidut loukkaantumiset samaan arvoon kuin humanistien puheet kansallismielisistä, joiden elämää “pelko” ja “viha” hallitsevat. Näille koomikoille pitäisi järjestää oma televisio-ohjelma. Heidän kyökkipsykologiansa voisi saada ripauksen uskottavuutta sillä, että he lopettaisivat edes viikon ajaksi katsomasta monietnistä pornoa. Epäilen tosin, etteivät useimmat kestäisi vieroitusoireita. Samat ihmiset, jotka väittävät ettei rasismilla (etenkin niin sanotulla käänteisellä rasismilla) ja seksuaalisuudella ole yhteyttä, vauhkoontuisivat täysin nähdessään nikotiinipurkkamainoksen, jossa musta nainen kehrää valkoisen miehen käsivarsilla. Kuten meillä alan miehillä on tapana sanoa: aisankannattaja rasistijunttia soimaa, musta aisa kummallakin.
[Tenho Kiiskinen Sarastus-verkkolehdessä 10.6.2019 julkaistussa johdantoluvussa miehen esseekokoelmaan 'Humanismin paheet']
[I PS. Olen itse tavannut ajatella, että kirjoittajan mainitsemat "humanistit" ovat kuin tosielämän zombeja. Tai vaihtoehtoisesti terminaattoreita.]
[II PS. Kirjoittaja on keksinyt sanan "humanistit" kattokäsitteeksi tietynlaisille ihmisille. Vähän samaan tapaan kuin George Orwell oli nimittänyt aikoinaan "nationalisteiksi" sellaisia ihmisiä, jotka argumentoivat kaikkea arvovaltakilpailun pohjalta ja kannalta.]
[Tenho Kiiskinen Sarastus-verkkolehdessä 10.6.2019 julkaistussa johdantoluvussa miehen esseekokoelmaan 'Humanismin paheet']
[I PS. Olen itse tavannut ajatella, että kirjoittajan mainitsemat "humanistit" ovat kuin tosielämän zombeja. Tai vaihtoehtoisesti terminaattoreita.]
[II PS. Kirjoittaja on keksinyt sanan "humanistit" kattokäsitteeksi tietynlaisille ihmisille. Vähän samaan tapaan kuin George Orwell oli nimittänyt aikoinaan "nationalisteiksi" sellaisia ihmisiä, jotka argumentoivat kaikkea arvovaltakilpailun pohjalta ja kannalta.]
S Tulisi turvapaikanhakijan antaman väärän tiedon johtaa hakemuksen hylkäämiseen tai oleskeluluvan peruutukseen sekä käännyttämiseen tai karkotukseen
Niin kauan kun väärän tiedon antaminen ei johda itsessään
turvapaikanhakijan käännyttämiseen tai oleskeluluvan peruuttamiseen,
turvapaikanhakijalla ei ole minkäänlaista motivaatiota antaa
viranomaisille totuudenmukaista tietoa. Jotta Suomen ja suomalaisten
laajamittaiselta hyväksikäytöltä tulevaisuudessa vältyttäisiin,
viranomaisen tahallisesta erehdyttämisestä turvapaikkaprosessin aikana
tulee seurata automaattisesti hakemuksen hylkääminen tai oleskeluluvan
peruutus sekä käännyttäminen tai karkotus.
[Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen Suomen uutisissa 28.4.2020 julkaistun artikkelin Antikainen: Henkiin herännyt irakilaismies osoitus suomalaisviranomaisten sinisilmäisyydestä mukaan.]
[Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen Suomen uutisissa 28.4.2020 julkaistun artikkelin Antikainen: Henkiin herännyt irakilaismies osoitus suomalaisviranomaisten sinisilmäisyydestä mukaan.]
S Kassahenkilön on parasta toimia pilkulleen määräysten mukaan
Asiaan. Kun palaute kohdistetaan kassahenkilöön, sivuutetaan täysin
hänen psykologiansa, motiivinsa ja jopa toimenkuvansa. Kerrataanpas
muutamia totuuksia.
[...]
3. Oma perse on tärkein.
Jos asiakaspalvelija ajautuu konfliktiin asiakkaan kanssa mistä tahansa syystä, se on aina huono juttu kaikkien kannalta. Tilanteen ratkaisu on asiakaspalvelijan vastuulla, mutta hänelle on usein tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Erityisen hankalaa on, jos asiakas vaatii asiaa, jonka firma (tai jopa laki) on erikseen kieltänyt, kuten vaikka ilmaista muovipussia.
Tällaisessa tilanteessa kassahenkilön on parasta toimia pilkulleen määräysten mukaan. Ei jousteta, ei neuvotella, eikä tarjota muuta kuin tonninseteliä. Sillä varmistetaan se, että työnantajan puolelta ei tule sanktioita, tai jos tulee, liiton lakimiehiltä saa apua. Jos vaativaa asiakasta myötäilee liikaa, on vaarana suututtaa pomo ilman takeita siitä, että asiakasta saa siltikään tyytyväiseksi, ja jos silloin tulee sanktioita, se on vain voivoi.
Kassahenkilö itse tietää parhaiten, miten hänen esimiehensä suhtautuu liikaa ajatteleviin ja sääntöjä venyttäviin työntekijöihin, joten tämä on hyvin tapauskohtaista, mutta yleisesti ottaen kassahenkilön ei kannata ottaa riskiä, koska riski kohdistuu häneen itseensä ilman, että hän itse voisi voittaa asiasta mitään.
Firman nettisivuilta löytyy yhteystiedot sellaisiin tyyppeihin, joilla on valtuudet tehdä hyvityksiä ja joiden ei tarvitse murehtia sitä, että koko jono seisoo yhden haastavan asiakkaan takia. Kassahenkilökin varmasti mielellään antaa tarvittavat yhteystiedot, koska sillä hän pääsee jatkamaan varsinaisia töitään ja onhan hän jo turvannut oman selustansa noudattamalla ohjeita.
[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 25.9.2019 julkaistussa merkinnässä En enää ikinä asioi täällä!.]
[...]
3. Oma perse on tärkein.
Jos asiakaspalvelija ajautuu konfliktiin asiakkaan kanssa mistä tahansa syystä, se on aina huono juttu kaikkien kannalta. Tilanteen ratkaisu on asiakaspalvelijan vastuulla, mutta hänelle on usein tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Erityisen hankalaa on, jos asiakas vaatii asiaa, jonka firma (tai jopa laki) on erikseen kieltänyt, kuten vaikka ilmaista muovipussia.
Tällaisessa tilanteessa kassahenkilön on parasta toimia pilkulleen määräysten mukaan. Ei jousteta, ei neuvotella, eikä tarjota muuta kuin tonninseteliä. Sillä varmistetaan se, että työnantajan puolelta ei tule sanktioita, tai jos tulee, liiton lakimiehiltä saa apua. Jos vaativaa asiakasta myötäilee liikaa, on vaarana suututtaa pomo ilman takeita siitä, että asiakasta saa siltikään tyytyväiseksi, ja jos silloin tulee sanktioita, se on vain voivoi.
Kassahenkilö itse tietää parhaiten, miten hänen esimiehensä suhtautuu liikaa ajatteleviin ja sääntöjä venyttäviin työntekijöihin, joten tämä on hyvin tapauskohtaista, mutta yleisesti ottaen kassahenkilön ei kannata ottaa riskiä, koska riski kohdistuu häneen itseensä ilman, että hän itse voisi voittaa asiasta mitään.
Firman nettisivuilta löytyy yhteystiedot sellaisiin tyyppeihin, joilla on valtuudet tehdä hyvityksiä ja joiden ei tarvitse murehtia sitä, että koko jono seisoo yhden haastavan asiakkaan takia. Kassahenkilökin varmasti mielellään antaa tarvittavat yhteystiedot, koska sillä hän pääsee jatkamaan varsinaisia töitään ja onhan hän jo turvannut oman selustansa noudattamalla ohjeita.
[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 25.9.2019 julkaistussa merkinnässä En enää ikinä asioi täällä!.]
sunnuntai 3. toukokuuta 2020
S Koronaviruspandemia ei ole vähentänyt rokotustenvastaisuutta
Oletukseni järjen voittamisesta rokotusvastustajien joukossa koronaepidemian seurauksena oli naiivi. Suljetuilla sivuilla Rokotusvastaiset itse asiassa levittävät mitä mielikuvituksellisempia teorioita ja salaliittoja koronaviruksesta. [...]
[lääketieteen tohtori, professori Juhani Knuuti blogissaan 2.4.2020 julkaisemassaan merkinnässä Koronavirus ja rokotusvastaiset]
[lääketieteen tohtori, professori Juhani Knuuti blogissaan 2.4.2020 julkaisemassaan merkinnässä Koronavirus ja rokotusvastaiset]
S Ihmisen mieli ei ole "tyhjä taulu"
Kun altruismi, itsekkyys ja muut vuorovaikutuksen muodot määritellään ”epäpsykologisesti”, niitä voidaan tarkastella saman kattoteorian alaisuudessa ja eläinlajista riippumatta. Jos altruismin edellytyksenä toisin sanoen pidetään tietoisia tunteita ja itsereflektoimista, suljetaan turhaan tarkastelun ulkopuolelle kaikki muut paitsi kaikkein älykkäimmät nisäkkäät. Motiiveista aloittaminen olisi käytännössä luopumista evolutiivisesta analyysista – ja elävien olentojen tutkimuksessa sellainen on turmiollista: päätelmistä tulee helpommin sattumanvaraisia, poliittisesti motivoituneita ja yhteensopimattomia luonnonvalintateorian kanssa. Vasta kun altruismin tarkastelu on aloitettu yhteistyöstä koituvien geneettisten hyötyjen, riskien ja haittojen näkökulmasta, yksilöiden tunteet kiitollisuudesta suuttumukseen ja anteeksiantoon voidaan järjestää selitysvoimaisella ja biologisesti mielekkäällä tavalla.
Moni saattaa ajatella, että edellä oleva pohdinta ei sinänsä ole virheellistä, etenkään muiden lajien kohdalla, mutta että ihminen on kulttuurieläin, jonka käyttäytyminen perustuu kulttuuriseen oppimiseen. Siksi ihmisen käyttäytymisen selittäminen ei tarvitse biologiaa.
Ajatus on houkutteleva, kykeneehän ihminen sisäistämään lukemattomia ympäristössä noudatettuja käyttäytymistapoja. Se, mitä esimerkiksi pidetään reiluna, vaihtelee valtavasti. Yhtäällä kannatetaan kastilaitosta ja naisten hunnutusta, toisaalla vallitsee tasa-arvon eetos. Tämä seikka ei kuitenkaan mitätöi lajimme evolutiivista historiaa. Jos ihmislapsi olisi tyhjä taulu, johon joku moraaliset käyttäytymissäännöt raapustaa, lapsi olisi helppo manipuloida yltiöavuliaaksi ja umpimähkäiseksi altruistiksi. Sitä on monesti myös yritetty, sekä ideologisiin syihin että manipuloijan omaan etuun perustuen. Mikään ei kuitenkaan ole toiminut. Aikuisten altruismia ei ole saatu kaiken kattavaksi hyväntahtoisuudeksi.
Periaate on helppo ymmärtää: jos kulttuuriset kykymme olisivat jättäneet meidät manipuloijien ja hyväksikäyttäjien armoille, luonnonvalinta ei olisi kulttuurisia kykyjämme suosinut. Kaivelisimme edelleen juureksia savannilla.
[tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalo 18.9.2019 Ihmisluontoa etsimässä -bloginsa merkinnässä Altruismista ja sukupuolesta (vastine Puopololle)]
Moni saattaa ajatella, että edellä oleva pohdinta ei sinänsä ole virheellistä, etenkään muiden lajien kohdalla, mutta että ihminen on kulttuurieläin, jonka käyttäytyminen perustuu kulttuuriseen oppimiseen. Siksi ihmisen käyttäytymisen selittäminen ei tarvitse biologiaa.
Ajatus on houkutteleva, kykeneehän ihminen sisäistämään lukemattomia ympäristössä noudatettuja käyttäytymistapoja. Se, mitä esimerkiksi pidetään reiluna, vaihtelee valtavasti. Yhtäällä kannatetaan kastilaitosta ja naisten hunnutusta, toisaalla vallitsee tasa-arvon eetos. Tämä seikka ei kuitenkaan mitätöi lajimme evolutiivista historiaa. Jos ihmislapsi olisi tyhjä taulu, johon joku moraaliset käyttäytymissäännöt raapustaa, lapsi olisi helppo manipuloida yltiöavuliaaksi ja umpimähkäiseksi altruistiksi. Sitä on monesti myös yritetty, sekä ideologisiin syihin että manipuloijan omaan etuun perustuen. Mikään ei kuitenkaan ole toiminut. Aikuisten altruismia ei ole saatu kaiken kattavaksi hyväntahtoisuudeksi.
Periaate on helppo ymmärtää: jos kulttuuriset kykymme olisivat jättäneet meidät manipuloijien ja hyväksikäyttäjien armoille, luonnonvalinta ei olisi kulttuurisia kykyjämme suosinut. Kaivelisimme edelleen juureksia savannilla.
[tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalo 18.9.2019 Ihmisluontoa etsimässä -bloginsa merkinnässä Altruismista ja sukupuolesta (vastine Puopololle)]
lauantai 2. toukokuuta 2020
S Suomalaisviranomaisten sokea luottamus turvapaikanhakijoiden kertomuksiin
Jo silloin, kun miehen väitetystä kuolemasta uutisoitiin, monet
epäilivät kertomuksen todenperäisyyttä. Tästä huolimatta Suomi tai edes
tuomioistuin ei pyrkinyt selvittämään tapauksen tosiasioita riittävällä
tavalla ennen asian käsittelyä. Tapaus on äärimmäinen esimerkki siitä,
mihin suomalaisviranomaisten sokea luottamus turvapaikanhakijoiden
kertomuksiin johtaa. Sen sijaan, että pyrittäisiin varmistamaan faktat
hakijan kotimaasta tai suhtauduttaisiin epäillen siihen, että henkilö on
päässyt Euroopan läpi Suomeen asti, mutta perille päästessään hukannut
kaikki asiakirjat, terve epäluulo puuttuu ja satuihin uskotaan.
[Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen Suomen uutisissa 28.4.2020 julkaistun artikkelin Antikainen: Henkiin herännyt irakilaismies osoitus suomalaisviranomaisten sinisilmäisyydestä mukaan.]
[Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen Suomen uutisissa 28.4.2020 julkaistun artikkelin Antikainen: Henkiin herännyt irakilaismies osoitus suomalaisviranomaisten sinisilmäisyydestä mukaan.]
S Mitä tehdä, jos susi ärisee
Mitä ihmisen pitäisi tehdä, jos susi kaikesta huolimatta alkaa murista hänelle metsässä ja käyttäytyy muutenkin uhkaavasti?
Ensinnäkin murina ja uhkailu eivät lainkaan kuulu suden saalistuskäyttäytymiseen. Muriseva ja hampaitaan väläyttelevä susi ei ole aikomassa ihmistä saaliikseen. Peto ei koskaan vihaa saalistaan – eihän ihminenkään vihaa herkullista ruoka-annosta. Susi voi metsästäessään toki olla kiihtynyt (kuten ihminenkin tuntiessaan nälkäisenä hyvän ruoan tuoksun), mutta raivoissaan se ei ole. Suden raivoa osoittava käyttäytyminen merkitsee vain, että se on puolustamassa jotain – kenties pentujaan, kenties jo ottamaansa saalista.
Paras keino on silloin tuijottaa sutta suoraan silmiin ja äärimmäisin rauhallisin liikkein hitaasti poistua paikalta takaperin. Susi rauhoittuu heti, kun ihminen on riittävän kaukana. Sitä paitsi tutkijat ovat huomanneet, ettei susi voi hyökätä edes sellaisen eläimen kimppuun, joka katsoo sitä silmiin. Eräässä tapauksessa suden havaittiin hyökkäävän karibua kohti, mutta saaliin pysähdyttyä ja jäätyä tuijottamaan lähestyvää petoa, susi pysähtyi kokonaan ja istahti lopulta maahan neuvottoman näköisenä.
[Näin oli lausuttu Seura-lehdessä 1.9.2019 julkaistussa Hannu Holvaksen kirjoittamassa artikkelissa Ihmissyöjäsusi tappoi 22 lasta Turun seudulla: Näin metsästäjät pääsivät tappajasuden jäljille – Lue tositapahtumiin perustuvan tarinan hyytävä viimeinen osa!.]
Ensinnäkin murina ja uhkailu eivät lainkaan kuulu suden saalistuskäyttäytymiseen. Muriseva ja hampaitaan väläyttelevä susi ei ole aikomassa ihmistä saaliikseen. Peto ei koskaan vihaa saalistaan – eihän ihminenkään vihaa herkullista ruoka-annosta. Susi voi metsästäessään toki olla kiihtynyt (kuten ihminenkin tuntiessaan nälkäisenä hyvän ruoan tuoksun), mutta raivoissaan se ei ole. Suden raivoa osoittava käyttäytyminen merkitsee vain, että se on puolustamassa jotain – kenties pentujaan, kenties jo ottamaansa saalista.
Paras keino on silloin tuijottaa sutta suoraan silmiin ja äärimmäisin rauhallisin liikkein hitaasti poistua paikalta takaperin. Susi rauhoittuu heti, kun ihminen on riittävän kaukana. Sitä paitsi tutkijat ovat huomanneet, ettei susi voi hyökätä edes sellaisen eläimen kimppuun, joka katsoo sitä silmiin. Eräässä tapauksessa suden havaittiin hyökkäävän karibua kohti, mutta saaliin pysähdyttyä ja jäätyä tuijottamaan lähestyvää petoa, susi pysähtyi kokonaan ja istahti lopulta maahan neuvottoman näköisenä.
[Näin oli lausuttu Seura-lehdessä 1.9.2019 julkaistussa Hannu Holvaksen kirjoittamassa artikkelissa Ihmissyöjäsusi tappoi 22 lasta Turun seudulla: Näin metsästäjät pääsivät tappajasuden jäljille – Lue tositapahtumiin perustuvan tarinan hyytävä viimeinen osa!.]
perjantai 1. toukokuuta 2020
S "Korvaajan Facebookille keksiminen ei auta"
Vaikka markkinatalous loisikin Facebookille sensuurivapaan vaihtoehdon, ei se nykyisessä lainsäädäntöympäristössä kauaa pysyisi pystyssä ennen kuin hallitukset alkaisivat vaatimaan sensuuria myös sinne.
Sananvapaus on äärimmäisen tärkeä arvo, jota hallitusten pitäisi puolustaa. Sen sijaan, että sosiaalisen median tarjoajia vaaditaan ”ehkäisemään vihapuhetta” pitäisi niitä vaatia ylläpitämään sananvapautta palveluissaan – tai vähintään olla kiinnittämättä asiaan huomiota.
[Näin oli lausunut Henri Heikkinen blogissaan 20.11.2017 julkaisemassaan merkinnässä Sosiaalisen median sensuuri.]
[PS. Itse olen alkanut käyttää MeWe-nimistä (linkin takana Wikipedia-artikkeli palvelusta) tuoreehkoa vaihtoehtoa Facebookille. Sen on perustanut libertaari henkilö ja se pyrkii viimeiseen asti suojelemaan käyttäjiensä yksityisyyttä. Toivottavasti Heikkisen tuossa ilmaisema fatalistisenoloinen pelko ei koskaan toteudu.]
Sananvapaus on äärimmäisen tärkeä arvo, jota hallitusten pitäisi puolustaa. Sen sijaan, että sosiaalisen median tarjoajia vaaditaan ”ehkäisemään vihapuhetta” pitäisi niitä vaatia ylläpitämään sananvapautta palveluissaan – tai vähintään olla kiinnittämättä asiaan huomiota.
[Näin oli lausunut Henri Heikkinen blogissaan 20.11.2017 julkaisemassaan merkinnässä Sosiaalisen median sensuuri.]
[PS. Itse olen alkanut käyttää MeWe-nimistä (linkin takana Wikipedia-artikkeli palvelusta) tuoreehkoa vaihtoehtoa Facebookille. Sen on perustanut libertaari henkilö ja se pyrkii viimeiseen asti suojelemaan käyttäjiensä yksityisyyttä. Toivottavasti Heikkisen tuossa ilmaisema fatalistisenoloinen pelko ei koskaan toteudu.]
S Sensuuri ja komedia
Vuonna 1972 amerikkalaiskoomikko George Carlin listasi kuuluisassa monologissaan seitsemän sanaa, joita ei voi sanoa televisiossa. Ne olivat paska, kusi, vittu, mulkku, runkkari, munanimijä ja tissit (shit, piss, fuck, cunt, motherfucker, cocksucker ja tits).
Kirjaimellisen kieltolistan sijasta kyseessä oli Carlinin näkemys silloisten kulttuurinormien vastaisesta kielenkäytöstä. Rääväsuuna tunnettu Carlin tietysti vastusti pannoja.
Jahangiri pohtii, että nykypäivänä listalla voisi olla rotuun liittyviä sanoja. Rotuun ja identiteettiin, MacDonald täsmentää.
”Tietyssä mielessä itsesensuuri ei ole huono asia”, MacDonald sanoo.
Jahangiri on eri mieltä:
”Kaikki sensuuri on pahasta. Ei ole olemassa sensuuria, joka edistää yhteiskunnallista kehitystä.”
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 25.10.2019 julkaistussa Ossi Mansikan kirjoittamassa artikkelissa Saako tälle edes nauraa?, jossa käsitellään yhdysvaltalaisen standup-koomikon David Chappellen Netflix-suoratoistopalvelulle tekemää ohjelmajaksoa Sticks and Stones.]
Kirjaimellisen kieltolistan sijasta kyseessä oli Carlinin näkemys silloisten kulttuurinormien vastaisesta kielenkäytöstä. Rääväsuuna tunnettu Carlin tietysti vastusti pannoja.
Jahangiri pohtii, että nykypäivänä listalla voisi olla rotuun liittyviä sanoja. Rotuun ja identiteettiin, MacDonald täsmentää.
”Tietyssä mielessä itsesensuuri ei ole huono asia”, MacDonald sanoo.
Jahangiri on eri mieltä:
”Kaikki sensuuri on pahasta. Ei ole olemassa sensuuria, joka edistää yhteiskunnallista kehitystä.”
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 25.10.2019 julkaistussa Ossi Mansikan kirjoittamassa artikkelissa Saako tälle edes nauraa?, jossa käsitellään yhdysvaltalaisen standup-koomikon David Chappellen Netflix-suoratoistopalvelulle tekemää ohjelmajaksoa Sticks and Stones.]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)