Otusta oli siis tutkittava. Kingsley kollegoineen penkoi kalan geenejä ja selvitti, että ulokkeiden taustalla vaikuttaa sama geeni, joka säätelee raajojen kehitystä myös ihmisillä.
Kalan ulokkeet eivät silti varsinaisesti ole jalkoja, vaan eräänlaisia rintaevien jatkeita, jotka ovat kehittyneet aistielimiksi.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 7.10.2024 julkaistussa Niko Kettusen kirjoittamassa artikkelissa Ihmeellisellä kalalla on kuusi ”jalkaa”, joilla se maistelee merenpohjaa.]
[Maailmassamme tässä on niin kovin paljon pahaa, mutta olen valmis hyväksymään sen, että on olemassa kala, joka rintaeviensä ulokkeilla maistelee merenpohjaa kävellessään niillä sillä.]
[Mielestäni kuitenkin: jos olisi olemassa suuri Cthulhu, niin maailmamme kävisi kuitenkin ymmärrettävämmäksi.]
[(Cthulhu, Eric Carmanin paras ystävä. Ai niin, mutta Cartmankin on mielikuvitusolento...)]
[PS. Tutkittu laji, latinankieliseltä nimeltään Prionotus carolinus (linkin takana englanninkielisen Wikipedian lyhyehkö artikkeli otuksesta), elelee Pohjois-Amerikan Atlantin rannikolla matalissa vesissä.]
Onpa hyvä, ettei ihmisen makuaisti ole sijottunut jalkapohjiin.
VastaaPoistaKyllä näin voi sanoa.
Poista