Ylösnousemukset olivat ennen wanhaan olleet ihmisten mielestä lähes normaali asia

Monet meistä suomalaisista ovat jo uskontotunnilla oppineet, että Jeesuksen ylösnousemus oli ainutlaatuinen tapahtuma ja eräänlainen perusta koko kristinuskolle.

Todellisuudessa ylösnousemus ei ollut ainutlaatuista vaan yleinen aikakautensa sepitteellinen tarina. Jo antiikin aikana kerrottiin tarinoita sankareista, jotka elämänsä jälkeen heräsivät kuolleista ja siirtyivät jumalien joukkoon.

Juutalaisuuteen oli tullut ajatus ylösnousemuksesta jo ennen Jeesuksen aikaa. Tämä ajatus siirtyi kristinuskoon ja evankeliumeissa sitten kuvataan tyhjää hautaa.

[Näin oli lausuttu MTV:n sivuilla 22.3.2025 julkaistussa Pertti Nybergin kirjoittamassa artikkelissa Kirja-arvio: Näin kertomus Jumalasta syntyi, jossa käsitellään ja esitellään Jeesuksen vuonna 2025 julkaistua tuhmaa Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan kirjoittamaa tietoteosta Jumalan synty – isän ja pojan kätketty historia.]

[Ja sitten aiheeseen liittyen hieman historiaa. Juutalaisten "Baabelin vankeus"  oli alkanut vuonna 597 eKr., jolloin Uus-Babylonian hallitsija Nebukadnessar II ensimmäisen kerran valloitti Juudan kuningaskunnan pääkaupungin Jerusalemin.

[Kyyros II eli Suuri (noin 576–529 eKr.) oli ensimmäinen merkittävä Persian kuningas. Juutalaiset pitävät hänestä siitä syystä, että Kyyros päästi pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan aikoinaan siirtetyn osan juutalaisesta kansasta niin halutessaan palaamaan Israelin maahan. Tämä tapahtui vuonna 538 eKr. Kyyros myöskin antoi juutalaisille oikeuden rakentaa Jerusalemin temppeli uudestaan. Kuningas kannatti muutenkin suvaitsevaista uskontopolitiikkaa, ja tämä miellytti monia muitakin hänen ja hänen hallintonsa hallitsemia kansoja ja heimoja.]

[Asuessaan oman maansa ulkopuolella juutalaiset tutustuivat myös persialaiseen uskontoon zarathustralaisuuteen. Aikaisemmin juutalaisessa uskonnossa Saatana oli ollut vain yksi Jumalan hovin jäsenistä. Jumala oli vaikuttanut niin hyvän kuin pahan, niin onnen kuin onnettomuuden. Jobin kirja kuvastaa hyvin tätä juutalaisen uskonnon alkuperäistä käsitystä. Persialaisen vaikutuksen myötä juutalainen uskonto alkoi kuitenkin uskoa persoonallisen pahan olemassaoloon. Luultavasti myös käsitykset kuolemanjälkeisestä elämästä syntyivät juutalaisuudessa persialaisesta vaikutuksesta.]

[Uudessa testamentissa kristinuskon suuri juutalainen mies Jeesus Nasaretilainen (kuoli 30-luvulla roomalaisen sotilasviranomaisen prefektin (latinaksi praefectus) kuolemaan julmalla tavalla tuomitsemana) oli jossain määrin kiistoissa farisealaisten puolueeseen kuuluneiden (juutalaisen lain) lainoppineiden kanssa. Mutta ylösnousemusasiassa farisealaiset olivat joka tapauksessa Jeesuksen kanssa täysin samaa mieltä. Juutalaisten ylimysten keskuudessa taas oli paljon yleisempi sellainen vanhakantainen näkemys, ettei ole eikä tule ruumiin ylösnousemusta. Ylimykset tapasivat olla siinä määrin raharikkaita, että he olivat tavallaan jo palkkion "Jumalalta" saaneet. Heillä ei siksi ollut erityisempää syytä alkaa kuvittelemaan kuolemanjälkeistä elämää.]

[Yhdessä englanninkielisessä tv-ohjelmassa muuten olivat lapset sekoittaneet toisiinsa englannin kielen sanat – ylösnousemusta tarkoittavan "resurrection" ja "erection". Luokkakaveri piti sitten naulita ristiin, jotta toisen luokkalaisen isä saisi erektion. Tämä ei ollut tv-ohjelmassa viittaus pedofiliaan vaan pelkkä viaton termien merkityksiä tuntemattomien lasten viaton erehdys. Ja onneksi ristiinnaulittu lapsi oli reilusti ylipainoinen, joten hän selvisi hengissä, kun muut lapset olivat unohtaneet hänet vahingossa ristille roikkumaan. Hänen elimistönsä selvisi hengissä ottamalla käyttöön pojan rasvasoluihin sitoutuneet energiavarastot. Mutta sitä ei tarina tainnut kertoa, että auttoiko hengissä selviämistä myös taivaalta satanut vesi.]