Ei ole mitenkään älytöntä sanoa, että myös politiikka kuuluu tietokonepeleihin

Pelaajien piireissä usein kuultu sotahuuto kertoo, että politiikka ei kuulu videopeleihin. Usein tätä toki käytetään niin kutsuttuna koirapillinä ja se “politiikka” mitä tässä vastustetaan, on vähemmistöjen ja heitä koskettavien asioiden sisällyttäminen peleihin. Olette varmaankin nähneet sen “pelaajien mielestä on kaksi sukupuolta, mies ja ‘poliittinen’”-meemin ja tiedätte, mitä tarkoitan.

Mutta vaikka ajatusta tarkasteltaisiin sellaisenaan, en silti ole asiasta samaa mieltä. Politiikkaa on mahdoton pitää ulkona peleistä, koska politiikka on… no, kaikkialla. Se värittää pelien kehittäjien asuttamaa maailmaa ja heidän mielipiteitään ja näkemyksiään, joten se heijastuu väistämättä — vaikkakin sitten usein alitajuisesti — myös heidän teoksissaan. Mutta voisimme mennä vielä askelta syvemmälle ja kysyä, pitäisikö peleissä olla tarkoituksella poliittista sisältöä ja olisin yhä sen kannalla.

[Näin oli lausuttu Pelaaja-lehdessä 10.8.2025 julkaistussa Miikka Lehtosen kirjoittamassa peliarvostelussa Kuka sanoo, että politiikka ei muka kuulu peleihin?.]

[Mitä tulee tuohon, että politiikka ei muka kuulu siihen ja tähän, niin yleensä sellaista lausuvat sellaiset ihmiset, jotka eivät ole tulleet ajatelleeksi, että heidän omat ideologiset mielipiteensä ovat vain ideologisia mielipiteitä muiden joukossa. Ihmisen on vaillinaisena biologisena olentona helppo ajatella, että omat ideologiset mielipiteet ovat "terveen järjen mukaisia", "maltillisia", "epäpoliittisia", "ideologiasta vapaita", kun taas "väärällä tavalla" ajattelevat ihmiset ovat niitä politiikkaa ja ideologiaa joka asiaan sotkevia ihmisiä.]

[Sanokaa minun sanoneen, kuten olen sanonut aikoinaan blogimerkinnässäni Star Trek ja maalliset paratiisitarinat, että transhumanismi on vastaus. Mutta odotetaan nyt ensin, että tuleeko Jeesus ensin takaisin, vaiko transhumanismin tulevaisuuskuva käytäntöön.]

[Anarkokapitalismia voidaan pitää yhtä hyvin toimivana poliittisena oppina kuin vasemmistolaista anarkismiakin. Yövartijavaltion sentään tiedetään jollakin lailla toimivan. Termillä tarkoitetaan sellaista poliittista järjestelmää, jossa julkisen vallan tärkeimmiksi tehtäviksi katsotaan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen sekä yritysten ja eliittiin kuuluvien ihmisten toimintaedellytysten ylläpitäminen. Sellainenkaan poliittinen järjestelmä tuskin takaa tavallisille ihmisille ihmisarvoisen elämän edellytyksiä, mutta se on sitten toinen asia.]

[Eräs Tuomo Hämäläinen on käsitellyt blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Voiko John Galt puhjeta kukkaan talvella ja pelastaa yhteiskunnan austeritypolitiikalla? mielestäni ansiokkaasti tuon äärioikeistolaisen Ayn Randin, jonka ideologiaa kyseinen peli kritisoi, kirjoittamaa teosta Atlas Shrugged.]