S Adolf Eichmann ei ollut pelkkä byrokraatti vaan myöskin vakaumuksellinen natsi

Yli vuosikymmen Hitlerin kaatumisen jälkeen Eichmann oli yhä vakuuttunut, että juutalainen ”maailmanlaajuinen salaliitto” oli todellinen ja että holokausti oli oikeutettu sotatoimi. Hän oli lyhyesti sanottuna syvästi indoktrinoitu henkilö, joka ei koskaan perääntynyt 1930-luvulla Dachaussa ja muualla saamastaan ideologisesta koulutuksesta. Hän katui vain sitä, että oli ollut liian ”heikko” tekemään enemmän Saksan ”rotuvihollisen” täydellisen tuhoamisen hyväksi.

Kun hänet vuosina 1960–61 vangittiin ”verivihollisensa” toimesta ja vietiin juutalaisten Pyhään Kaupunkiin oikeuden eteen, Eichmann ja hänen puolustuksensa tekivät kaikkensa pitääkseen hänen Argentiinan aikaiset pohdintansa piilossa ja saadakseen Sassen-nauhat hylätyiksi todisteina. ”Fanaattinen soturi” muuttui kömpelöksi virkamieheksi, joka istui lasikopin takana ja antoi epäröiviä lausuntojaan.

[Näin oli lausuttu Areiopagi-sivustolla 1.10.2024 julkaistussa Matthew Sharpen kirjoittamassa artikkelissa Onko aika harkita uudelleen ”pahan arkipäiväisyyden” käsitettä?.]

[Adolf Eichmann ei siis ollutkaan pelkkä byrokraatti, joka uskollisesti toteutti byrokratian sääntöjä välittämättä ideologiasta. Kuten artikkelissa annetaan ymmärtää, niin Hannah Arendtin ajatus "pahan arkipäiväisyydestä" ei täten aivan täysin päde. Ei varsinkaan Eichmannin suhteen, jota filosofi oli pitänyt loistavana esimerkkinä siitä.]

[No ainakin se kusipää saatiin nitistettyä. Tämä ilmaisuni saattaisi tosin johtaa tekemisiin valtionsyyttäjänviraston kanssa, jos se tulisi siihen tulokseen, että syytän asiasta myös yleensä Saksan natsipuoluetta. Varmuuden vuoksi ilmaisen siksi tässä lopuksi mielipiteeni olevan, että eivät kaikki natsit olleet paholaismaisia. Oiva esimerkki tällaisesta on tehtailija ja huono yrittäjä Oskar Schindler (1908-1974). Tämä oli etninen saksalainen, joka oli syntynyt Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiassa. Ensimmäisen maailmansodan lopussa syntyi Eurooppaan paljon uusia maita, ja myös siksi, että Schindlerin synnyinmaa hajosi. Hän asui sen tapahduttua sitten Tshekkoslovakiassa. Maassa, joka ei suostunut tarjoamaan etnisesti saksalaiselle vähemmistölleen vähemmistöetuja. No, Schindler sitten ennen toisen maailmansodan syttymistä liittyi Saksan natsipuolueen tshekkoslovakialaiseen sisarpuolueeseen. Ja hän vakoili Tshekkoslovakian sotilaskuljetuksia natsi-Saksan hyväksi. Tosin näitä hänen toimittamiaan tietoja ei sitten tarvittukaan, kun Tshekkoslovakia antautui laukaustakaan ampumatta sen jälkeen, kun se oli kansainvälisen painostuksen vuoksi joutunut luopumaan saksankielistensä asuttamista nk. sudeettialueista, joilla sijaitsivat maan pätevät ja tehokkaat rajalinnoitukset. Schindler liittyi sitten Saksan natsipuolueen jäseneksi.]

[Saksan kukistettua yhdessä Neuvostoliiton kanssa Puolan ja päätettyä sen valtiollisen olemassaolon Oskar Schindler siirtyi entisen Puolan alueelle uusien mahdollisuuksien perässä. Puolassa hän ryhtyi yrittämään tehtailijana. Hänen tehtaansa käytti hyödykseen juutalaisia orjatyöläisiä. Mutta toisin kuin hänen oma puolueensa ja sen tenhoava diktatorinen johtaja Adolf Hitler, jotka yhtä diktatorisesti johtivat Saksaa, niin Schindler tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei hän halua tuhota juutalaiskansaa fyysisesti. Niinpä hän käytti runsaasti varoja lahjoakseen natsiviranomaisia ja kampitti natsihallinnon tuhoamistoimia parhaansa mukaan vaarantaen näin oman henkilökohtaisen vapautensa ja henkensäkin. Kaiken tämän hän teki suurikokoinen natsihakaristi kiinnitettynä rintamukseensa. Kerran Schindler joutui jopa hakemaan tuhoamisleiriltä natsien sinne toimittamia Schindlerin työläisiä, Schindlerjuden.]

[Oskar Schindler selvisi sodasta hengissä, mutta sen päätyttyä hän ei enää pärjännyt kovin hyvin yrittäjänä. Häneltä puuttuivat orjatyöläiset.]