Josefus vakuuttaa, että hänen tavoitteenaan on vain tosiasioiden kertominen, mikä tietenkin täytyy ottaa vähintään suolahippusen kera ja muista, että koko hänen asemansa roomalaisten suojattina varmasti pakotti hänet näkemään asiat eri tavoin kuin ne nähtiin seloottien puolella.
Joka tapauksessa kirjoittaja, valkopestessään roomalaisia, osoittaa suurta ymmärrystä kaikille niille julmuuksille, joita nämä tekivät. Niihin kuuluivat lukuisat ristiinnaulitsemiset ja elävältä polttamiset. Niiden hyväksyminen kuului ajan poliittiseen korrektiuteen.
Josakin vaiheessa mainitaan legioonalaistenkin kyllästyneen tappamiseen, mutta itse asia kuvataan asiaankuuluvaksi. Sota oli sotaa.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 3.1.2024 julkaistussa merkinnässä Inferno.]
[Kiemurtelikohan Josefus koskaan edes sisäisesti puolustellessaan roomalaisia näiden toiminnan laadusta riippumatta? Joka tapauksessa varmaa on, että hän ei halunnut juutalaisten kokevan enää samaa kuin nämä olivat kokeneet keisarin ja Rooman legioonien taholta.]