Aikoinaan pohdiskeltiin paljon saksalaisuuden erikoislaatua, sen poikkeavaa kehitystietä (Deutsche Sonderweg), joka selittäisi alttiuden natsismille ja vastakohtaisuuden demokraattiseen mielenlaatuun nähden.
Kuitenkin Saksa oli Euroopan sydämessä ja koostui hyvinkin erilaatuisista osista, joilla oli kullakin oma historiansa. Kaikki eurooppalaisen yhteiskunta- ja aatehistorian merkittävämmät murrokset kuuluivat myös saksalaisten maiden historiaan.
Luulen, että Saksan erikoisuuksien pohdiskelijat saivat aikoinaan älyllisen tyydytyksen työstään ja mielestään ymmärsivät, miksi natsismin täytyi tulla maailmaan. Sitä en tiedä, miten heidän päättelynsä edesauttaa nykyisen nyhverö-Saksan ymmärtämistä, jonka symboliksi hyvin sopii Der Deutsche Michel, tuo flegmaattinen lallus (ks. Vihavainen: Haun deutsche michel tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 21.12.2023 julkaistussa merkinnässä Ylpeä rooli.]
Se natsismiin taipuvainen saksalaisuus alkoi kehittyä vasta 1870-luvulla, kun oli muodostettu uusi Saksan keisarikunta kantamaanaan perinteisen sotaisa Preussin kuningaskunta.
VastaaPoistaTämä saksalaisuus koki loppunsa II maailmansodan jälkeen, kun Preussin alue pirstottiin määrätietoisesti ja preussilaisuudesta tehtiin Suuri Pahuus.
Preussi muodosti Saksasta kansakunnan. Ranskan aloittama sota vuonna 1870 auttoi takomaan sen. Itävalta jäi liiton ulkopuolelle kyllä.
PoistaPreussilaisesta sotataidosta tuli myös yleissaksalaista sotataitoa.
Tosin preussilaisillakin aatelisilla oli myöhäisempinä aikoina taipumusta vastustaa Hitlerin ja natsipuolueen kristillis-sotilaallisten hyveiden vastaista kampanjaa, vaikka he saattoivatkin syvällä sydämessään kannattaa jonkinlaista sotilasdiktatuuria 1920-luvulta alkaen.