Biggar pyrkii esityksessään tasapuolisuuteen. Hän listaa kaunistelematta kaikki kauheudet, mutta ei myöskään vaikene niistä hetkistä, kun jossakin onnistuttiin. Vaikka viime aikoina on ollut tavallista arvioida kolonialismia yksinomaan puhtaasti negatiivisesta vinkkelistä, Biggar pyrkii tuomaan tähän arviointiin lisää sävyjä. Tässä hän ei ole yksin, vaan hän kykene tukeutumaan moniin historioitsijoihin, taloustieteilijöiden ja kirjailijoihin, joista monet kirjoittavat myös siirtomaiden asukkaiden näkökulmasta. Muun muassa kuuluisan romaanin Kaikki hajoaa kirjoittanut Chinua Achebe arvioikin oman maansa Nigerian historiaa toteamalla, että ”kolonialismin perintö ei ole yksin yksinkertainen, vaan monimutkainen, jopa ristiriitainen. Siihen sisältyy sekä hyvää että pahaa.”
Listatessaan britti-imperiumin positiivisia vaikutuksia Biggar toteaa, että britti-imperiumi muun muassa hillitsi länsimaisen modernismin haitallisia vaikutuksia siirtomaille, avasi maailman vapaalle kaupalle ja investoinneille, mikä hyödytti siirtomaiden taloutta ja omavaraisuutta, turvasi rauhan pitämällä keskenään sotivat heimot poissa toistensa kimpusta, uhrasi merkittävästi resurssejaan orjuuden vastaiseen taisteluun, osallisti paikallista väestöä nostamalla heitä hallintotehtäviin, tarjosi alemmalle sosiaaliluokalle turvaa paikallisia sotaherroja vastaan, tarjosi mallin korruptiosta suhteellisen vapaasta paikallishallinnosta, loi paikallista infrastruktuuria (teitä, kouluja, teollisuutta, jne), levitti modernia teknologiaa, maataloutta ja lääketiedettä, taisteli menestyksekkäästi liberaalin demokratian puolesta natseja vastaan, synnytti joukon kukoistavia länsimaita (Kanada, Uusi-Seelanti, Australia ja välillisesti myös USA), vaikutti Kansainyhteisön kautta Kansainliiton ja YK:n syntyyn, sekä oli maailmansotien jälkeen keskeinen voima anti-kommunistisessa liittoumassa ja NATOssa.
[Näin oli lausuttu Areiopagi-verkkolehdessä 24.1.2024 julkaistussa Olli-Pekka Vainion kirjoittamassa artikkelissa Kolonialismin monet kasvot, jossa käsitellään Oxfordin yliopiston moraali- ja pastoraaliteologian professorin Nigel Biggarin suurteosta Colonialism: A Moral Reckoning.]
Ellei valkoinen heteromies (no, oli siellä homomiehiäkin kuten Cecil Rhodes) olisi tuonut Afrikkaan länsimaista, kristillispohjaista sivistystä ja rakentanut sinne kaupunkeja, maanteitä, rautatietä, satamia, lentokenttiä, tehtaita, voimalaitoksia ja kaivoksia siellä ei olisi mitään näistä ja Afrikan massiiviset luonnonvarat makaisivat edelleen maaperässä ketään ja mitään hyödyttämättä.
VastaaPoistaValkoinen mies tuli Afrikkaan, otti nämä varat käyttöönsä ja antoi afrollekin jota opetti myös käyttämään ja hyödyntämään niitä.
Mutta mitä sai valkoinen mies palkkioksi tästä taakkansa kantamisesta?
Vihaa ja solvausta.
Vähän uskaliasta eräältä orjan jälkeläiseltä oli sanoa, onneksi en elä siellä afrikan valtiossa, vaan täällä usa:ssa.
VastaaPoistaReilulla ja rehellisellä kaupalla asiaa voitaisiin hoitaa tehokkaasti. Länsimaisten maiden hallintojen ei kannata eikä täydy upottaa hallinnoimiaan veronmaksajien rahoja kehitysapuun. Mutta ne voivat toki auttaa luomaan jonkinlaiset yhteistyön puitteet, joiden avulla kansalaisjärjestöt voivat niin halutessaan auttaa köyhien maiden ihmisiä ja vaikka hallintojakin.
VastaaPoistaBotswana on yksi tärkeä esimerkki mustan Afrikan maista, joissa kehitys on ollut melko tasaista ja rauhanomaista ja joissa on toimiva demokratiakin.
Ikävä, että globaalilla tasolla ollaan ehkä nyt ottamassa takapakkia demokratian yleisyydessä ja ihmisoikeuskehityksessä.
Etelä-Korea oli äskettäin yllättävää ja järkyttävää kyllä menettää demokratiansa, kun heidän presidenttinsä oli päättänyt julistaa sotatilan, eikä mistään kovin hyvästä syystä.