[...] Päätän artikkelini vetoomukseen: tieteellisen tutkimuksen ei tule olla aktivismia, vaan tutkijaa ohjaavat uteliaisuus ja pyrkimys totuuteen sen kaikessa monivivahteisuudessa ja monimutkaisuudessa.
[Näin oli lausunut antiikintutkija ja tietokirjailija Maijastina Kahlos 4.11.2024 julkaisemassaan blogitekstissä Antiikki ja me.]
[Jos tutkija kuitenkin toimii myös aktivistina, niin on tärkeää ymmärtää, että hänen arvonsa ja henkilökohtainen maailmankatsomuksensa eivät ole tieteellisesti perusteltavissa olevia asioita. Tutkijakin toki saa olla myös aktivisti, mutta hänen aktivisminsa on politiikan tekoa, ei tieteen.]
Ihmistieteiden puolella vain tahtoo olla niin, että tutkijan toimiessa myös aktivistina hän kokee arvojensa ja henkilökohtaisen maailmankatsomuksensa olevan osa tieteellistä tutkimustaan, jota ei tarvitsekaan perustella koska hänestä nyt vaan tuntuu siltä.
VastaaPoistaOvathan tunteet ja tuoksut tärkeitä, ei niitä saa sivuuttaa!
Niin. Mutta sitten sama oikeus sekoittaa omat uskomuksensa tieteeseen pitäisi olla kaikilla muillakin. Tai ei kellään, vaihtoehtoisesti.
PoistaMinusta oikeasti jokaisen kannattaisi pitää mielessään ero tieteen menetelmien tuottaman tiedon ja oman henkilökohtaisen maailmankatsomuksensa välillä. Silti tutkijakin saa olla aktivisti – kunhan ei väitä oman henkilökohtaisen maailmankatsomuksensa sisältämien väittämien olevan "totta" tieteellisessä mielessä.
Etteikö sittenkin olisi parempi niin päin, ettei aktivistin sallita toimia tieteentekijänä?
PoistaJos tekee mieli olla aktivisti, poistukoon tiedemaailmasta ja tulkoon takaisin vasta kun on kykenevä tekemään tiedettä ilman kuohuvia tunteita ja äkkivääriä mielipiteitä.
Ehkä noin juuri.
Poista