Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita Venezuela, jonka 2000-luvun alussa valtaan noussut presidentti Hugo Chávez edusti aikanaan toisenlaista tapaa tehdä politiikkaa. Venezuelan ”bolivaarisessa vallankumouksessa” oli paljon toiveita tulevaisuuden varalle, mutta 2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä maa luisui korruptoituneeksi diktatuuriksi, jossa pyrkimykset kohti laajempaa demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa leimattiin Yhdysvaltojen imperialismin juoniksi.
Toisena esimerkkinä voidaan mainita Nicaragua, jota vuodesta 2006 on hallinnut itsevaltainen presidentti Daniel Ortega. Ortegan sandinistipuolue sai aikanaan 1970- ja -80-luvulla paljon sympatiaa eurooppalaiselta vasemmistolta, kävihän se kamppailua Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA:n rahoittamia contra-kuolemanpartioita vastaan.
2000-luvulla Ortegan hallinto on kuitenkin muuttunut kovaotteiseksi diktatuuriksi. Sandinistien hallitus hallitsee paitsi Nicaraguan politiikkaa, myös maan oikeuslaitosta ja mediaa. Yksi asia on säilynyt samana: sandinistit ovat edelleen napit vastakkain Yhdysvaltojen kanssa.
[Näin oli lausuttu Kansan uutiset -lehdessä 8.10.2022 julkaistussa Toivo Haimin kirjoittamassa artikkelissa Campismi tuli tiensä päähän Ukrainassa – eikä sitä jäädä kaipaamaan.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti