Porvarillista kesyyntymistä myöhempi Jünger pyrki torjumaan muun muassa perehtymällä psykedeelisiin huumeisiin, erämaaelämään ja Max Stirnerin individualistiseen filosofiaan. Vuonna 1977 ilmestyneessä romaanissaan Eumeswil hän hahmotteli ”anarkin”, eräänlaisen metafyysisen ideaalikuvan suvereenista yksilöstä. Anarkki ei kapinoi avoimesti yhteiskuntaa vastaan, mutta sanoutuu siitä sisäisesti irti. Anarkki hyödyntää voimassa olevia sääntöjä alistumatta niihin. Toisin kuin poliittinen anarkisti, hän ei haaveile valtiollisen järjestyksen lopullisesta kumoamisesta, vaan asettaa sitä vastaan sisäisen järjestyksensä, joka ei ole minkään ulkoisen pakon alainen.
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 19.6.2022 julkaistussa kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen kirjoittamassa Ernst Jüngerin klassikkoteoksen Taistelu sisäisenä kokemuksena esittelyssä otsikolla Ernst Jünger ja taistelu sisäisenä kokemuksena.]
Mielenkiintoinen idea kapinoimisesta sisäisesti.
VastaaPoistaSiinähän saa mellastaa niin paljon kuin mellastuttaa ja raivota Konetta vastaan kaikessa rauhassa kaikin sisäisin voimin, kun kukaan muu ei huomaa mitään eikä järjestys häiriinny.
Suositeltavaa, kerta kaikkiaan!
Sanotaanhan tuossa myös: "Anarkki hyödyntää voimassa olevia sääntöjä alistumatta niihin."
PoistaToki tuo kuulostaa jonkin verran Chaplinin kaltaiselta kevytanarkismilta.
PoistaLisäsin merkinnän loppuun nyt linkin Ernst Jüngeriä käsittelevään blogimerkintääni. Se oli jotenkin unohtunut.
VastaaPoista