Akateemisen yhteiskuntatieteen veteraanina minun on rehellistä myöntää, että kansalaisten epäilevä suhtautuminen kvalitatiivisen kulttuuritutkimuksen piirissä tapahtuvaan toimintaan on oikeutettu. Tällä kirjallisuudella on huono maine hyvästä syystä.
Vanhemmat lukijat saattavat muistaa fyysikko Alan Sokalin tiedekepposen vuodelta 1996. Postmodernistiseen löpertelyyn kyllästynyt Sokal testasi kulttuurintutkimuksen tieteellistä tasoa laatimalla kyseistä kirjallisuutta imitoivan käsikirjoituksen, joka oli pöyristyttävän sekava, ristiriitainen ja absurdi – siis ihan tarkoituksella. Se hyväksyttiin alan huippulehden erikoisnumeroon sellaisenaan. Sokalin tempaus herätti maailmanlaajuista huomiota ja vilkasta keskustelua postmodernistisen filosofian ja erilaisten “kriittisten teorioiden” mielekkyydestä – tai pikemminkin niiden mielettömyydestä.
[Näin oli lausuttu Verkkouutisissa 8.9.2022 julkaistussa Jukka Savolaisen kirjoittamassa katsauksessa Vääryystutkijoiden höpötiedettä saa pilkata. Savolainen on sosiologian ja kriminologian professori Wayne State -yliopistossa Yhdysvalloissa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti