Minulta on useasti kysytty, että jos olen lesbo(/trans), niin miten voin olla konservatiivi. Helposti. Seuraavassa lyhyt katsaus aiheeseen tiettyjen valittujen pointtien kautta:
[...]
4.
Yksi syy, miksi vastustan pride-liikettä, on se, että siinä on aina ollut sisäänrakennettuna kapinameininki ja keskarin näyttely,
minkä tosin uskon liittyvän kiinteästi siihen, että varsinkin menneinä
aikoina pride-liikkeen syntyaikoina homoutta ei ole ihan oikeasti
hyväksytty yhteiskunnassa, ja homot ja lesbot ovat ihan oikeasti ja
konkreettisesti joutuneet kärsimään siitä. Tämä on sitten purkautunut
uhona, vihamielisyytenä ja kapinana ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan, ja
saanut homot ja lesbot ghettoutumaan yhteen. Mikä on menneiden aikojen
kontekstissä ymmärrettävää, sillä olivathan he kirjaimellisesti
taistelussa elämästään. Henki on kuitenkin jäänyt elämään
pride-liikkeeseen, vaikka ajat ovat muuttuneet. Mielestäni tämä ei ole
millään tavalla rakentavaa, ja vaikka pride-liikkeelle varmasti onkin
ollut tilausta joskus menneisyydessä (lukekaa huviksenne vaikka, että
mitä Alan Turingille, brittiläiselle matemaatikolle,
tehtiin vuonna 1952), niin kyseinen liike on tullut nyt kokonaan tiensä päähän.
Tarvitaan aivan uudenlainen homoliike,
joka vastaa juuri tämänhetkisen yhteiskunnan tarpeita. Ei ole millään
tavalla rakentavaa ruokkia (tai lietsoa!) ihmisten teiniuhoa,
katkeruutta tai kapinamieltä, vaan heitä pitää ohjata käsittelemään nuo
tunteet, pääsemään niistä yli, etsimään rakentavia elämänhallintakeinoja
ja kasvamaan tasapainoisiksi aikuisiksi. Pride-liike on minun
silmissäni vain yksi iso penskojen uholiike. Ei-heterona olemisen ei
todellakaan tarvitse (eikä pidä) olla sellaista. Pride-liike tuntuu
jämähtäneen ajattelussaan jonnekin menneisiin aikoihin. Tilanne on
hieman sama kuin joidenkin feministien kohdalla, kun he vuosikymmeniä
sitten kirjoitettuja feminismin klassikkoteoksia lukiessaan jotenkin
kuvittelevat, että yhteiskunta on yhä samanlainen kuin 1950-luvulla
(minkäaikaista yhteiskuntaa ja ajattelua nuo teokset kritisoivat).
Paljon on kuitenkin kerennyt vettä virrata Kymijoessa, ja ajat ovat
oikeasti muuttuneet. Uskon, että monet nuoret ei-heterot ovat nimenomaan
pride-liikkeen ajattelutavan
uhreja monella tasolla. Eli he ovat
jossain kohtaa hakeutuneet hakemaan apua ja tukea tilanteessaan,
päätyneet pride-liikkeen vaikutuksen piiriin ja sitten omaksuneet sieltä
ajattelutapoja ja toimintatapoja ns.
sosiaalisena kontagiona.
Uskon, että monet nuoret ei-heterot eivät todennäköisesti olisi koskaan
päätyneet harkitsemaan esim. kaikenmaailman transidentiteettejä tai
polyamoriaa, jos niitä ei olisi heille pride-liikkeen toimesta
tyrkytetty joka puolelta.
[Näin oli lausuttu Musta orkidea -blogissa 24.3.2020 julkaistussa merkinnässä Miten on mahdollista olla konservatiivi homoseksuaali? Heteroiden väärinkäsityksistä yms.]
[PS.
Kirjoittaja on mielenkiintoinen esimerkki ihmisestä, sillä biologisesti
hän on nainen, joka oli aloittanut sukupuolenvaih...
sukupuolenkorjaushoidot. Myöhemmin hän oli todennut sen olleen virhe. Ja
siitä pitäen hän on pitänyt itseään "vain" lesbona eikä
transseksuaalina.]