Heinäkuun 10. päivän tienoilla taistelujen kiivaus alkoi hellittää ja 15. heinäkuuta Neuvostoliiton johto totesi, ettei tavoitetta saavutettu ja alkoi siirtää osan joukoistaan muille rintamille. Kovasta ylivoimasta huolimatta vihollisen suunnitelmat raukesivat ja suomalaiset saivat torjuntavoiton.
Vaikka taistelut laantuivat, jäi Hyrkkö vielä kahdeksi kuukaudeksi poteroihin Ihantalan etulinjaan. Hän kotiutui sodasta 16.marraskuuta 1944.
– Rauha on sotilaan suurin toive, sitä voi verrata lähes avioliittoon ja lasten syntymään, hän sanoo.
Hyrkön sotilaspassissa on merkintä osallistumisesta Ihantalan ratkaisutaisteluun.
– Jotkut ovat muistuttaneet siitä, että muuallakin Suomi sai torjuntavoittoja. Ihantala on merkitty ratkaisutaisteluksi kuitenkin siksi, että silloin puolustettiin Suomen elintärkeitä alueita. Jos puna-armeija olisi Ihantalassa tehnyt läpimurron, siitä olisi ollut hyvin lyhyt matka Helsinkiin. Taistelun lopputuloksesta saamme kiittää kaikkien taisteluun osallistuneiden yhteistyötä, mutta jalkaväkisotilaan osa on sodassa mielestäni kuitenkin raskain. Se on henkistä taistelua ja väsymystä, läheltä piti -tilanteita ja ihmepelastumisia useammin kuin muilla.
[Näin oli lausuttu Apu-lehdessä 6.12.2018 julkaistussa Timo Kiisken kirjoittamassa artikkelissa Eeri Hyrkkö, 94, selvisi Tali-Ihantalan tulihelvetistä: ”Osaan tapahtumat melkein ulkoa”.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti