Azam Jangravi seisoi paljain päin Teheranin keskustassa keskellä ihmisjoukkoa, sähkökaapin päällä. Hän tuijotti eteensä ja roikotti hiljaa valkoista huivia kepin nokassa.
Kuvat lähtivät leviämään somessa – kuten oli tarkoituskin – ja Azam pidätettiin. Lopulta hän joutui tyttärensä Vianan kanssa pakenemaan Iranista. Kaikkeen tähän Azam oli jo mielessään varautunut.
– Aluksi, kun olin kiivennyt ylös, minua pelotti hieman ja ajattelin Vianaa. Mitä hänelle tapahtuisi? Tiesin, että minut pidätettäisiin... mutta toisaalta tunsin itseni vahvaksi, Azam kertoi vuotta myöhemmin, helmikuussa 2019, Reuters-uutistoimistolle salaisessa turvapaikassaan.
Iranissa huivin käyttö on ollut pakollista kodin ulkopuolella nyt neljäkymmentä vuotta, islamilaisesta vallankumouksesta lähtien. Azam Jangravi on yksi kymmenistä naisista, jotka on pidätetty vastaavien huiviprotestien vuoksi. Myös heitä puolustanut asianajaja Nasrin Sotoudeh tuomittiin maaliskuussa 38 vuodeksi vankeuteen ja 148 ruoskaniskuun.
[Näin oli lausuttu Me naiset -lehdessä 13.5.2019 julkaistussa Ayla Albayrakin kirjoittamassa artikkelissa ”Perheeni tappaa minut”, twiittasi saudityttö Rahaf, 18, ja sitten alkoi tapahtua – muhiiko Lähi-idässä naisten oma arabikevät?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti