Pidätyskyvyttömän edistysmielisen valtavirran seuraaminen voi saada isukki-Donaldin tuntumaan isälliseltä johtajalta – tai Führeriltä, kuten asia aikoinaan Saksassa muotoiltiin. Donald Trump ei kuitenkaan ole taiteilija ja hänen visionsa suuresta Amerikasta vaikuttaa vähemmän ylväältä, ”suuresta” nyt puhumattakaan.
Trump voi parhaimmillaan antaa suuntaa – kuten onnekkailla presidenteillä on tapana – tilapäiselle taloudelliselle nousulle. Hän voi neuvotella pieniä parannuksia, joilla hillitä ulkoistamista ja rohkaista kotimaista tuotantoa.
Tämä julistetaan oitis isolationismiksi – vanhanaikaiseksi terveen järjen muodoksi, jossa johtajilla oli vastuu priorisoida oman väkensä tarpeet muiden ihmisten tarpeiden edelle.
[Näin oli lausunut yhdysvaltalainen paha kirjailija Jack Donovan Sarastus-verkkolehdessä 8.11.2016 julkaistussa kirjoituksessaan Kukaan ei tee Amerikasta suurta, joka oli kirjoitettu ennen Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleja]
[Tekstin kohta "Kysyin meksikonamerikkalaiselta Trumpin kannattajalta" lienee kirjoituksen kääntäneen Lauri Starkin moka. Mutta olen minä suomalaisen mediakentän tuotoksissa aikaisemminkin bongannut vastaavanlaisia käännösvirheitä, kuten se, että presidentti Obama on "afrikanamerikkalainen".]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti