S Taistolaisten "Musta kirja" ja nykyajan taistolaiset

1970-luvun poliittinen painostusryhmä oli taistolaisnuoriso, joka yritti myötämielisten tai heikkojen vallanpitäjien avustuksella virallistaa oman ideologiansa. Hekin kykenivät organisoimaan näyttäviä joukkotilaisuuksia ja saivat äänensä helposti kuuluviin julkisuudessa. Näiltä ajoilta muistetaan kansanedustaja Mirjam Vire-Tuomisen esittämä ”rauhanlaki”, jolla haluttiin puuttua neuvostovastaisiin mielipiteisiin. Lakia tukivat monet SDP:n kansanedustajat, heidän joukossaan Erkki Liikanen, joka on toiminut sittemmin muun muassa Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana, Suomen Pankin puheenjohtajana ja Euroopan keskuspankin neuvoston jäsenenä. Aikanaan paljon keskustelua herätti myös Sosialistisen opiskelijaliiton (SOL) niin sanottu ”Musta kirja”, eli monisteena levitetty julkilausuma nimeltä ”Todistusaineisto imperialismin ja äärioikeiston vaikutuksesta Suomen korkeakouluopetuksessa”. Julkilausuman kirjoittajat esittivät huolensa, että korkeakouluopetukseen ja opiskelijoille tarjottuun kirjallisuuteen oli juurtunut YYA-sopimuksen, Pariisin rauhansopimuksen, edistyksen ja demokraattisen kehityksen vastaisia ajatuksia. He katsoivat, että kyseessä oli jopa kansalliset rajat ylittävä uhka:

 Kansainvälinen ja kansallinen antikommunismi suuntautuu kaikkia edistyksellisiä ihmisiä, ei ainoastaan kommunisteja vastaan. Antikommunismi on ytimeltään kaikkea demokraattista kehitystä vastaan suuntautuvan vihan lietsontaa, josta on lyhyt matka fasismiin.

”Mustan kirjan” retoriikka on muutettavat muuttaen perin samankaltaista kuin nykyisen suvaitsevaiston vetoomukset, aina kansainvälisiin sopimuksiin vetoamista myöten. Rasismi rikoslakiin -aloitteen ohella hyvä vertailukohta on ”Isänmaallinen enemmistö” -niminen addressi, jossa vaadittiin hallitukselta tarkemmin määrittelemättömiä ”konkreettisia toimia” muukalaisvihan kitkemiseksi ja yhteiskuntarauhan takaamiseksi. Vuonna 2015 julkistetun vetoomuksen allekirjoitti suuri joukko kulttuurielämän, journalismin ja politiikan edustajia. Addressin alkuperäisessä tekstissä vedottiin Pariisin rauhansopimukseen – YYA-sopimukseen vetoaminen olisi ilmeisesti ollut laatijoidenkin mielestä liian paksua. 

[kauhistuttava Timo Hännikäinen 26.9.2016 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Taistolaisuuden paluu]