Mitä Arendt ajattelisi nykypäivän rasismista, nationalismista ja äärioikeistolaisuudesta? IS kysyi asiaa Arendtin ajatteluun perehtyneeltä Jyväskylän yliopiston tutkijalta, valtio-opin dosentti Tuija Parvikolta.
– Arendt tekee kirjassaan aika vahvan eron rasismin ja nationalismin välillä. On liian yksinkertaista ajatella niin, että nationalismi olisi aina jonkinlainen rasismin esiaste ja kehittyisi väistämättä aina rasismiin, Parvikko sanoo.
– Itse asiassa nationalismin ongelmat voivat olla hiukan toisenlaisia. Nationalismi perustuu ajatukseen siitä, kuinka ihmiset ovat keskenään maailmassa. Nationalismin taustalla on kansakunta-ajattelu: jokaisella kansalla on paikkansa maailmassa ja kaikki kansat kuuluvat ihmiskuntaan.
Nationalistit siis ajattelevat, ettei mitään kansaa heitetä ulos ihmiskunnan kokonaisuudesta.
[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehdessä 30.7.2023 julkaistussa Jouko Juonalan kirjoittamassa artikkelissa Suomessa tapahtui iso muutos, arvioi tutkija – ”Rasistit ovat tulleet kaapista ulos”.]
[Saksanjuutalainen-yhdysvaltalainen filosofi Hannah Arendt (1906-1975) oli puhunut "pahan arkipäiväisyyhdestä". Tämä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona. Koska ihmisten on usein vaikea uskoa, että ihan tavalliset ihmiset voivat kyetä suureen pahuuteen. Ihmiset haluavat mieluummin ajatella, että pahat ihmiset ovat pikemminkin jonkinlaisia kummajaisia tai avaruudesta joko kuvitteellisesti tai tosiasiallisesti ilmestyneitä olentoja. Oikeasti he ovat ilmestyneet olemaan ihmiskunnan geenialtaasta ja kulttuurisesta moninaisuudesta. He ovat ihmisiä siinä missä muutkin.]
[Olen julkaissut aikoinani tässä blogissani merkinnän aiheesta nationalismista ja etnonationalismista.]
[On tietenkin olemassa myös patologista nationalismia, esim. surullisenkuuluisa hitleriläinen kansallissosialismi eli tuttavallisemmin natsismi.]