Osaltaan sivullisten uhrien, kuten sairaiden, naisten ja lasten kurjasta kohtelusta raportointi noudatti klassisen viholliskuvan rakentamisen perusteita ja vahvisti ajatusta tunteettomasta vihollisesta. Kertomalla näitä perättömiä tai liioiteltuja kauhukertomuksia Suomesta toimittajat noudattivat selkeästi neuvostolehdistölle annettua ohjeistusta kapitalististen maiden heikkouden osoittamisesta. Karkeat ja yksinkertaistavat esimerkit Suomen kauheista oloista verrattuna Neuvostoliiton erinomaisuuteen tuntuvat länsimaisen nykylukijan näkökulmasta epäuskottavilta ja jopa lukijaa aliarvioivilta. Nämä kuitenkin olivat keskeisesti juuri niitä piirteitä, jotka erottivat neuvostolehdistön muiden maiden journalismista. Neuvostoliiton propagandakeinoja tutkinut Peter Kenez syyttääkin bolšševikkien eliittiä ylimielisyydestä takapajuisena pitämäänsä kansaa kohtaan, mikä näkyi konkreettisimmillaan yksinkertaistettuna kielenkäyttönä lehdistössä.
[Näin oli lausuttu Historian tietosanomat -julkaisussa 22.10.2028 julkaistussa Anna Laakkosen kirjoittamassa artikkelissa ”Kaameata kidutusta fasisti-Suomen vaivaistaloissa” – Suomi-kuva Punaisessa Karjalassa 1920–1937.]
[Quod erat demonstrandum.]
[Nykyään monet mannerkiinalaiset saattavat uskoa, että toimittajakunnat ovat valtion johtamia myöskin manner-Kiinan ulkopuolella. Gorbahan ryhtyi 1980-luvulla uudistamaan Neuvostoliittoa glasnostilla (avoimuus) ja perestroikalla (rakenteelliset uudistukset) huomattuaan, että maan päättäjät eivät saaneet sensuurin ja propagandan takia todenmukaista tietoa päätöksentekonsa pohjaksi.]
Plus ça change, plus c'est la même chose, sanoi ranskalainen.
VastaaPoistaSuomalainen voisi sanoa sen vapaasti kääntäen:
"Ympäri käydään, yhteen tullaan".
Siellä se Imperialistinen Roistovaltio Moskovia jälleen rakentelee Suomesta viholliskuvaa aivan samalla tavalla kuin sata vuotta sitten.
Örkki on örkki vaikka sen tuhotun panssarivaunun dieselissä paistaisi.
Niin. Venäjä tulee denatsifioida kuten Saksakin.
Poista