Kuusisen hallitukselle ei luvattu alueita Itä-Karjalasta, vaan lahjoitettiin ne. Kyseessä oli valtiosopimus, joka tuli voimaan välittömästi, joskin sen ratifiointi tapahtuisi myöhemmin ja mahdollisimman pian Helsingissä, kuten sopimustekstissä todettiin.
Puna-armeijan rooli oli sopimuksen jälkeen auttajan rooli eikä suinkaan aggressorin. Kyseessä ei ollut taistelu mitään valtiota vastaan, vaan erään valtion uuden, demokraattisen hallituksen puolesta.
Aluelahjoitus oli siis tapahtunut tosiasia ja uusi Suur-Suomi käsitti koko Itä-Karjalan varsinaisesti karjalaisen osan, mukaan lukien Uhtua ja Aunus. Tämä aluejärjestely toteutti Suomen ja Karjalan kansojen vuosisatasenunelman ja oli luonnollisesti myös oikeutettu, kuten nyt Neuvostoliito koko arvovallalla todettiin.
Tämän maailmanhistoriallisen uutuuden (aluelahjoitus) voitiin laskea käännyttävän myös porvarillisia piirejä Kuusisen hallituksen puolelle. Toivottoman taistelunsijaan oli tarjolla suuren kansallisen laajenemisohjelman toteutus.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 3.8.2024 julkaistussa merkinnässä Uusi esitys sodistamme, joka on Pekka Visurin, Pasi Kesselin ja Carl-Fredrik Geustin kirjan Suomen sodat 1939-1945. Selviytyminen maailmansodasta esittely.]
[Neuvostoliiton asevoimat ja turvallisuuspalvelut olisivat toki liitoksen onnistuttua tuhonneet merkittävän osan Suomen kansasta, ja olisi myös aloitettu suomalaisen nationalismin nitistäminen ja venäläisen kiihkonationalismin rohkaiseminen, mihin olisi liittynyt venäjän kielen voimaperäinen tunkeminen kurkusta alas aikaisemmassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomi oltaisiin Stalinin niin halutessa myös voitu jakaa osiin, sellaisiin hallinnollisiin alueisiin, joilla ei olisi yhteisiä hallinnollisia elimiä ja joilla ei olisi ollut mitään tekemistä Suomen historiallisten maakuntien kanssa.]
Ja kaiken tämän jälkeen Suomessa on edelleen itseään historiantutkijoiksi kutsuvia henkilöoletettuja, jotka väittävät ilmeisen vakavissaan että Talvisota olisi vältetty kunhan Suomi olisi alistunut alueluovutuksiin kuten Tšekkoslovakia:
VastaaPoistaluovuttaen ilman taistelua vihollisrajalle rakennetun kantalinnoitusjärjestelmän.
Niin, kyllä, aivan.
PoistaJa lisäksi on mainittava se, että Neuvostoliiton kronologisessa järjestyksessä toinen liittolainen tässä maailmassa oli natsi-Saksa.
Jos natsi-Saksan hallinto ei olisi niin kiihkeästi halunnut varmistaa asevoimien ja sen upseereiden laajempaa tukea itselleen, niin Saksa ja Neuvostoliitto olisivat kokeneet vieläkin suurempaa yhteenkuuluvuutta – jos siis Hitler kumppaneineen ei olisi antanut likvidoida puolueensa vasemmistoa.
Mutta toistensa totalitarismeja haistelivat ja arvostivat kuitenkin.
Kontrafaktuaalinen historiointi eli suomeksi jossittelu on yhtä mielenkiintoista kuin turhaakin, mutta epäilemättä on käyty montakin kolpakkokeskustelua millaiseksi natsi-Saksa olisi muodostunut, jos Hitler olisikin kuollut loppuvuodesta 1933 ja Strasserin veljekset nousseet valtaan Puolueessa painottamaan kansallista sosialismia.
PoistaAinakin olisivat olleet läheisempiä. Mutta kuinka hyvin Saksan sotilaallisteollinen kompleksi olisi sitten pärjännyt, on toinen kysymys. Hitler halusi myös, että aseteollisuus toimisi riittävän tehokkaasti.
PoistaYksi suurimmista syistä Puolueen puhdistukseen kesällä 1934 oli strasserilaisten yleensä ja Ernst Röhmin erityisesti alati äänekkäämmin ajama vaatimus muodostaa asevelvolliset asevoimat Sturmabteilungista ja lakkauttaa Reichswehr;
Poistasamalla kun oltaisiin hankkiuduttu eroon preussilaisista monokkelijunkkereista olisi siivottu myös porrrvarrrit ja luotu todellinen kansallisSOSIALISTINEN Saksa!
Se kuulosti der Adolfin korvissa pelkästään pahalta, koska niin luotu Sturmkriegsmacht tai mikä lie ei olisi missään nimessä kyennyt suursotaan.
Niinpä siis:
strasserilaisten pääsy Puolueen ja Saksan johtoon olisi säästänyt maailman toiselta sen laajuiselta sodalta, kun siihen ei olisi ollut kykyä eikä välttämättä haluakaan.
Juutalaiskysymyskin olisi saanut jonkin aivan muunlaisen ratkaisun.
Tämä on uskottavaa kyllä. Versaillesin rauhan vääryyden korjaaminen, Saksan nostaminen suosta suuruuteen ja kunniaan ja Lebensraumin hankkiminen juutalaisten listimisen ohella olivat hänelle eli Führerille tärkeitä asioita, joten hän ei voinut antaa vasemmistolaisempien puolueainesten tuhota hyvää suunnitelmaa jo ennalta.
Poista